tiistai 12. tammikuuta 2021

Kuolleelle koiralleni (korjattu versio)

(Kesti vuosia ennen kuin pystyin koskemaan näihin runoihin, jotka liittyvät koiraan, jota syvästi rakastin)

 

 

 

 

Kuolleelle koiralleni



Joka ilta sinä odotit

yhteistä sukellusta metsän syvyyksiin

kuljit vapaana            menit menojasi

mutta tulit kutsusta jos et heti

niin viimeistään


kun olin jo varma

että vihdoin nappasit jänösi

ja unohdit minut           seisoit hiljaa

usein takanani kuonosi koiran virneessä

Taas jatkoimme matkaa


eikä teitä ja polkuja rientänyt

vain nainen ja koira

vaan me ja sinussa minun sydämeni

me ja minussa sinun mielesi eläin



Nyt olet mennyt

enkä koskaan ennen

ole nähnyt sohvaa


näin tyhjää









© AilaKaarina





 

1 kommentti:

Olen kiitollinen kommenteista.