Vain tämän varmuudella tiedän

 

 

 

 

 

Vain tämän varmuudella tiedän:
se alkoi ennen minua ja
jatkuu minun jälkeeni


elämä

© AilaKaarina

Kuinka kauan (Runotorstain haaste Lumi)

 

 

 

 

 

Kuinka kauan siihen tarvitaan
ettei enää muista miltä tuntuu

odottaa häntä

nähdä

ja juosta vastaan

oliko se kuin auringon häikäisyä
olisivat pilvet paenneet

lumen alta
kukat repäisseet itsensä ilmi


oliko se

© AilaKaarina

Lähtölaskenta evakkotielle (Äidilleni)

 

 

 

 

 

Lähtölaskenta evakkotielle

 


Tytön silmissä pelon sävy
jollaisesta ne eivät olleet tienneet
koskaan ennen
ylhäällä

taivaan sini ja jylisevät teräslinnut
nämäkö ne ovat           kuoleman airueet
joista aikuiset puhuivat
ja kauhun siivet kantapäissään tyttö juoksee metsään
jossa nuori sotilas auttaa hongan suojaan

kun koti on liian kaukana
Koti on liian kaukana

© AilaKaarina

Kunpa ne edes

 

 

 

 

 

Kunpa ne edes parahtaisivat
kun revimme lehdet
taitamme oksan
teemme haavan kylkeen
                       huutaisivat
kuoleman terän iskeytyessä

puut

© AilaKaarina

Tähdet (Runotorstaihaaste Kylmä) Löytyy: https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/tahdet.html

Tähdet
Osoitteessa: https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/tahdet.html

  


            

Mieleni marraskuuhun (100 kertaa korjattu runo Runotorstain haasteeseen Marraskuu ☺)

 

 

 

 

 

Mieleni marraskuuhun minä jätän sinut
unohdan menneen niin kuin sitä ei olisi ollutkaan
valon
jonka sammutimme
siitä pimeästäkin

häivytän ääriviivani
kaiken mitä minusta olit halunnut
ja itse halusin
jotta et minua löytäisi
katoan vain yhdeksi 

miljardien joukkoon

© AilaKaarina

Halloween tänään (Runotorstain 472. haasteeseen Pelko)

 

 

 

 

 

Halloween tänään

 

Se pieni poika
joka pakenee humalaisen isän lyöntejä pihan pensaikkoon

tietää

se pieni tyttö
joka pakenee vuorille kranaatteja ja konekiväärien tulitusta

tietää

mitä pelko on

eivät tänään leiki
Halloweenia

© AilaKaarina

Runotorstain haasteeseen Ikävä lokakuu ( Hausmyllyn laulun sanoihin) Osoite: https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/ikkunan-takana-vain-riisuutuvia-puita.html

Ikkunan takana vain riisuutuvia puita
Osoitteessa: https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/ikkunan-takana-vain-riisuutuvia-puita.html

Sadetta ja hiljaisuutta (Runotorstain 470. haasteeseen Märkä)

 

 

 

 

 

Sadetta ja hiljaisuutta

 

Sadetta ja hiljaisuutta
ei edes ropinaa ikkunaan

Pitkän pimeän illan olen paennut
lakannut teeskentelemästä

että kaikki on hyvin

repussani sininen lasi ja tilkka luomuviiniä
vain bluesin soidessa pääni sisällä

Olisi edes joku jota kaivata

           
© AilaKaarina

Se katse (Runotorstain 469. haasteeseen Katse)

 

 

 

 

 

Se katse
piirtyi mieleni kankaalle
syvin vedoin

ei se ollut vain
kaipaus
jota katsoin kuin omaani           ja tiesin
ettei hänkään heti unohtaisi
kyyhkysten pakoa

niiden huudon viiltäessä taivaita

© AilaKaarina

Mieleni jo syksyyn kääntyneenä

 

 

 

 

 

Mieleni jo syksyyn kääntyneenä
hämmästelee
yltiöpäisinä kukkivia samettiruusuja 
hautajaisiin eksyneitä bilettäjiä

© AilaKaarina

Vaahterat vaihtavat ylleen kultaa (Runotorstain haasteeseen Ruska (ainakin sinne päin)

 

 

 

 

 

Vaahterat vaihtavat ylleen kultaa ja purppuraa
ja se saa minut
           toistamaan itseäni
mielen pintaan nousee suru
           siitä kun tämä kaikki on pian ohi
           siitä että oma turneeni on pian ohi


mutta viimeistä valoa vasten piirtyneet puiden
puhtaat siluetit

  muistamaan olennaisen:
viimeiseen asti ylväänä luopui elämä

© AilaKaarina

Niin syvälle syksyyn

 

 

 

 

 

Niin syvälle syksyyn
olen jälleen kulkenut
etten enää erottaisi itseäni täältä
en metsän pylväiköstä
en hehkusta
joka mieleni rajoja siirtää
en luopumisesta joka tyynesti
on
ellei minussa olisi 

tämä kumaruus         
kaiken edessä

© AilaKaarina

Syysillan hämärään (Runotorstain haaste Veto)

 

 

 

 

 

Syysillan hämärään sytytän
kynttilät
työnnän itseni valojen ja varjojen sekaan
ja valehtelisin jos sanoisin
etten viihdy
tai jos 
että viihdyn
tämä kolotus
mieleni vetoisissa huoneissa
on vain liian kauan

ollut liian tuttua

© AilaKaarina

Valinnat osoitteessa https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/valinnat.html

Valinnat


Löytyy siis osoitteesta https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/valinnat.html

Vanhan naisen (värit) vihreä (Runotorstain haaste "Vihreä") Osoite: https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/vanhan-naisen-varit-vihrea.html

Vanhan naisen (värit) vihreä

Osoite: https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/vanhan-naisen-varit-vihrea.html

Vetovoima (Runotorstain haaste "Paratiisi/Oi, jos sulle voisin antaa kaikkein kauneimman...") https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/vetovoima.html

Vetovoima 

Osoitteessa:  
https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/vetovoima.html

Tänä iltana (Runonevan 3. haasteeseen Hämärä)

 

 

 

 

 

Tänä iltana

lähimpänä

kuusten sininen hämäryys

kutsuu

aina vain lähemmäksi

sanatonta

© AilaKaarina

Hän kulki miten tahtoi

 

 

 

 

Hän kulki miten tahtoi

tuli ja meni

kunnes ei enää palannut

ja minä katsoin vaiti

väsynyttä sydäntäni

Mutta yhä saatan ymmärtää

miten syvästi voi raskas

kevyttä kaivata

© AilaKaarina

Taas kukkivat omenapuut (Runotorstain haaste "Vahva") Osoitteessa: https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/taas-kukkivat-omenapuut.html

Taas kukkivat omenapuut

Osoitteessa: https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/taas-kukkivat-omenapuut.html

Ei edes mato alita rimaa

 

 

 

 

 

Ei edes
mato
alita rimaa
yhtä selkärangattomasti
kuin ihminen

© AilaKaarina

Sen minkä päivältä piilotin

 

 

 

 

 

Sen minkä päivältä piilotin
sen yö etsi
pysähdytti kohtaamaan

kaipauksen

edes
unessa

© AilaKaarina

Sinäkö se olet (Runotorstain 454. haaste Suku)

 

 

 

 

 

 

Sinäkö se olet
ihmisen sukua           sinä

joka rakastat kysymyksiä enemmän
kuin vastauksia

joka et päästä helpolla itseäsi
et muitakaan
sillä aina on olemassa
mahdollisuus

sinä joka uskallat eksyä

ja nöyrtyä kysymään tietä
sillä aikaa on vähän

joka annat enemmän kuin otat
pidät huolta niistä jotka ovat vailla

olipa se pihan ainoa puu
kedon viimeiset kukat
tai ne joilla on nälkä ja vilu

sinä joka ymmärrät pelätä pimeää

mutta polte sydämessä menet sitä kohti
sillä kysymyksesi ovat siellä

© AilaKaarina

Elämä

 

 

 

 

 

Elämä ilman
toivoa
           Kevät
jota ei tullutkaan

© AilaKaarina

Onko kellään (edes) oikeutta

 

 

 

 

 

Onko kellään (edes)
oikeutta
olla suvaitsevainen
olla olevinaan           jotakin parempaa
kuin ne suvaitut
(kuka meistä on toisen kopio)

siis yhdistykää Erilaiset
sietäkää meitä
olemme enemmistönä
      vähäisemmän
           ajattelun ja tunteen
           mestareina

© AilaKaarina

(Maailmassa vuonna 2017)

 

 

 

 

 

(Maailmassa vuonna 2017)

 

Arkinen onneni
jota olen hitaasti
kivi kiveltä rakentanut

on silti surullisen kevyt
mutta silti voin
luoda
      onnen arpani avulla

omaa selviytymistarinaani
mieleni kevättä           päivästä päivään

hokea sitä kuin mantraa
punoa siihen           toivon
kirkkaimmat värit

kevyttä höyhenen kevyttä
mutta onnea

- - -

Sinun elämäsi päivät
valuvat
kaiken puutteeseen

et voi saada kiinni
et  päästää pois

et purkaa ja rakentaa parempaa

eikä minulla ole lohdun sanoja
olet siellä           olet täällä
marginaalimaailmassasi

hyvinvoivien kieltämänä
eivät he halua tietää

että kuluneen vaatteesi alla
on sykkinyt
lapsen purppurasydän

© AilaKaarina

Mielen vallankumous

 

 

 

 

 

Mielen vallankumous

 

Tämän kevääni kirjoitan runoksi
johon lisään lintujen huilut soimaan kirkkaimmin
nostan maan uumenista orastavan vihreyden
hipomaan taivaita
lasken valon kaiken keskelle niin häikäisevän
että on hetkeksi suljettava silmät
liian kauan
hämärään tottuneet

Annan mieleni liitää yli maailman surun
ja kärsimyksen 

ja levitän nopein varmoin vedoin niiden ylle
toivon ilmakehän

© Ailakaarina

(Runonevan 40. haasteeseen Vihreä)

Kuulin kaukaa ketun huutavan

 

 

 

 

 

Kuulin kaukaa ketun huutavan
             ketun ikävää

          huuto huudolta
                lävistyi
                  yön
                sydän

© AilaKaarina

Olet jokaisessa runossani

 

 

 

 

 

Olet jokaisessa runossani
vaikka en sinusta kirjoita

olet päivieni kulussa
vaikka en sinua ajattele

sillä rakkaus on meren aalto
tietää tiensä

syntyy syvyyksissä joista me emme tiedä
hioo meitä
ja huuhtoo lopulta pois surun ja kaipauksen


jäit minuun
onnen jatkumona

© AilaKaarina

Katsoin sinua (Osioon Nuoruus; Runotorstain haasteeseen Vaara))

 

 

 

 

Katsoin sinua
ja kaikki minussa huusi heti
pakene käänny
väistä
älä vain mene kohti!
Mutta minä
juoksin
peloton vain ottamaan
vastaan
liukastumaan
nyrjäyttämään kaiken itsessäni

© AilaKaarina

Sininen kettu (Runotorstain haasteeseen Sininen) Osoitteessa:https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/sininen-kettu.html

Sininen kettu 

Osoitteessa: https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/sininen-kettu.html

Rakastaa muistojaan

 

 

 

 

 

Rakastaa muistojaan
onhan sekin jo jotain
tässä kohtaa elämää kun takana on
kaikkein kipeimmät vuodet
ja parhaimmat

rakkaudet
kaikki se toivo ja odotus

odotus           oi elämä
sitä ainakin
saisi vielä olla
kiitos

© AilaKaarina

Minun rakastettuni (Runotorstain haasteeseen Myöhäinen)

Minun rakastettuni

vierellä kulkija

suutelee ryppyistä poskeani

nojaaminuun minähäneen

Emme enää muista

mistä toisemme poimimme

Emme enää etsi

uutta horisonttia

 

Monet meret ylittäneinä meille riittää

tämä taivas

© AilaKaarina

Olen myöhäisten iltojen istuja (Runotorstain haasteeseen Myöhäinen)

 

 

 

 

 

Olen myöhäisten iltojen istuja
          taas katsellut ikkunasta metsikköä
                                 joka pian kaadetaan
          kirjoittanut turhia sanoja
                                 kaipauksesta

Puut mykkinä seisovat kuin ymmärtäisivät

© AilaKaarina

Minun puuni nukkuu kevyttä unta

 

 

 

 

 

Minun puuni nukkuu
kevyttä unta          se kaikkien puu
itsensä puu
ja miten kevyesti se kantaa
lumen taakkaa
minun puuni pihlaja
uneksii yön suuressa kainalossa
hyräilee aamun valkoisen tuulen laulua
se kaikkien puu                              
                      itsensä puu  

 

© AilaKaarina

Minä ja ystäväni kauempaa katsottuna

 

 

 

 

 

Minä ja ystäväni kauempaa katsottuna

 


Istuvat iltaa nuo kaksi
viiniä juoden
Menneisyys
kiertää savuna
seiniä
mieliä
sydämiä
ei se enää pala
ei mikään koskaan palaa
ei mitään voi 

                      muuttaa
                      vain unohtaa

tai muistaa

katsovat hetken toisiaan
samoin silmin

© AilaKaarina