maanantai 25. joulukuuta 2017

Vain tämän varmuudella tiedän

 

 

 

 

 

Vain tämän varmuudella tiedän:
se alkoi ennen minua ja
jatkuu minun jälkeeni


elämä



© AilaKaarina

lauantai 16. joulukuuta 2017

Kuinka kauan (Runotorstain haaste Lumi)

 

 

 

 

 

Kuinka kauan siihen tarvitaan
ettei enää muista miltä tuntuu

odottaa häntä

nähdä

ja juosta vastaan

oliko se kuin auringon häikäisyä
olisivat pilvet paenneet

lumen alta
kukat repäisseet itsensä ilmi


oliko se



© AilaKaarina


maanantai 4. joulukuuta 2017

Lähtölaskenta evakkotielle (Äidilleni)

 

 

 

 

 

Lähtölaskenta evakkotielle

 


Tytön silmissä pelon sävy
jollaisesta ne eivät olleet tienneet
koskaan ennen
ylhäällä

taivaan sini ja jylisevät teräslinnut
nämäkö ne ovat           kuoleman airueet
joista aikuiset puhuivat
ja kauhun siivet kantapäissään tyttö juoksee metsään
jossa
nuori sotilas auttaa hongan suojaan

kun koti on liian kaukana
Koti on liian kaukana



© AilaKaarina

maanantai 20. marraskuuta 2017

Kunpa ne edes

 

 

 

 

 

Kunpa ne edes parahtaisivat
kun revimme lehdet
taitamme oksan
teemme haavan kylkeen
                       huutaisivat
kuoleman terän iskeytyessä

puut



© AilaKaarina

lauantai 11. marraskuuta 2017

Mieleni marraskuuhun (100 kertaa korjattu runo Runotorstain haasteeseen Marraskuu ☺)

 

 

 

 

 

Mieleni marraskuuhun minä jätän sinut
unohdan menneen niin kuin sitä ei olisi ollutkaan
valon
jonka sammutimme

siitä pimeästäkin

häivytän ääriviivani
kaiken mitä minusta olit halunnut
ja itse halusin
jotta et minua löytäisi

katoan vain yhdeksi 

miljardien joukkoon



© AilaKaarina


sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Halloween tänään (Runotorstain 472. haasteeseen Pelko)

 

 

 

 

 

Halloween tänään

 

Se pieni poika
joka pakenee humalaisen isän lyöntejä pihan pensaikkoon

tietää

se pieni tyttö
joka pakenee vuorille kranaatteja ja konekiväärien tulitusta

tietää

mitä pelko on

eivät tänään leiki
Halloweenia



© AilaKaarina


sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Sadetta ja luomuviiniä (Runotorstain 470. haasteeseen Märkä)

 

 

 

 

 

Sadetta ja luomuviiniä

 

Sadetta ja hiljaisuutta
ei edes ropinaa ikkunaan

Pitkän pimeän illan olen paennut
lakannut teeskentelemästä

että kaikki on hyvin

repussani sininen lasi ja tilkka luomuviiniä
vain bluesin soidessa pääni sisällä

Olisi edes joku jota kaivata

           

© AilaKaarina

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Se katse (Runotorstain 469. haasteeseen Katse)

 

 

 

 

 

Se katse
piirtyi mieleni kankaalle
syvin vedoin


ei se ollut vain
kaipaus
jota katsoin kuin omaani           ja tiesin
ettei hänkään heti unohtaisi
kyyhkysten pakoa

niiden huudon viiltäessä taivaita



© AilaKaarina




tiistai 3. lokakuuta 2017

Mieleni jo syksyyn kääntyneenä

 

 

 

 

 

Mieleni jo syksyyn kääntyneenä
hämmästelee
yltiöpäisinä kukkivia samettiruusuja 
hautajaisiin eksyneitä bilettäjiä



© AilaKaarina


sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Vaahterat vaihtavat ylleen kultaa (Runotorstain haasteeseen Ruska (ainakin sinne päin)

 

 

 

 

 

Vaahterat vaihtavat ylleen kultaa ja purppuraa
ja se saa minut
           toistamaan itseäni
mielen pintaan nousee suru
           siitä kun tämä kaikki on pian ohi
           siitä että oma turneeni on pian ohi


mutta viimeistä valoa vasten piirtyneet puiden
puhtaat siluetit

  muistamaan olennaisen:
viimeiseen asti ylväänä luopui elämä



© AilaKaarina


tiistai 19. syyskuuta 2017

Niin syvälle syksyyn

 

 

 

 

 

Niin syvälle syksyyn
olen jälleen kulkenut
etten enää erottaisi itseäni täältä
en metsän pylväiköstä
en hehkusta
joka mieleni rajoja siirtää
en luopumisesta joka tyynesti
on
ellei minussa olisi tämä

kumaruus         
kaiken edessä



© AilaKaarina





tiistai 12. syyskuuta 2017

Syysillan hämärään (Runotorstain haaste Veto)

 

 

 

 

 

Syysillan hämärään sytytän
kynttilät
työnnän itseni valojen ja varjojen sekaan
ja valehtelisin jos sanon
etten viihdy
tai jos sanon
että viihdyn
tämä kolotus
mieleni vetoisissa huoneissa
on vain liian kauan

ollut liian tuttua



© AilaKaarina


perjantai 14. heinäkuuta 2017

Tänä iltana (Runonevan 3. haasteeseen Hämärä)

 
 
 
 
 
Tänä iltana
lähimpänä
kuusten sininen hämäryys

kutsuu
aina vain lähemmäksi

sanatonta


© AilaKaarina


maanantai 19. kesäkuuta 2017

Hän kulki miten tahtoi



 

 

 

 


Hän kulki miten tahtoi

tuli ja meni

kunnes ei enää palannut

ja minä katsoin vaiti

väsynyttä sydäntäni

Mutta yhä saatan ymmärtää

miten syvästi voi raskas

kevyttä kaivata



© AilaKaarina


lauantai 3. kesäkuuta 2017

Ei edes mato alita rimaa

 

 

 

 

 

Ei edes
mato
alita rimaa
yhtä selkärangattomasti
kuin ihminen



© AilaKaarina


Sen minkä päivältä piilotin

 

 

 

 

 

Sen minkä päivältä piilotin
sen yö etsi
pysähdytti kohtaamaan

kaipauksen

edes
unessa



© AilaKaarina


maanantai 15. toukokuuta 2017

Sinäkö se olet (Runotorstain 454. haaste Suku)

 

 

 

 

 

 

Sinäkö se olet
ihmisen sukua           sinä

joka rakastat kysymyksiä enemmän
kuin vastauksia

joka et päästä helpolla itseäsi
et muitakaan
sillä aina on olemassa
mahdollisuus

sinä joka uskallat eksyä

ja nöyrtyä kysymään tietä
sillä aikaa on vähän

joka annat enemmän kuin otat
pidät huolta niistä jotka ovat vailla

olipa se pihan ainoa puu
kedon viimeiset kukat
tai ne joilla on nälkä ja vilu

sinä joka ymmärrät pelätä pimeää

mutta polte sydämessä menet sitä kohti
sillä kysymyksesi ovat siellä



© AilaKaarina

keskiviikko 26. huhtikuuta 2017

Elämä

 

 

 

 

 

Elämä ilman
toivoa
           Kevät
jota ei tullutkaan



© AilaKaarina


Onko kellään (edes) oikeutta

 

 

 

 

 

Onko kellään (edes)
oikeutta
olla suvaitsevainen
olla olevinaan           jotakin parempaa
kuin ne suvaitut
(kuka meistä on toisen kopio)

siis yhdistykää Erilaiset
sietäkää meitä
olemme enemmistönä
      vähäisen
           ajattelun ja tunteen
           mestareina



© AilaKaarina


sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

(Maailmassa vuonna 2017)

 

 

 

 

 

(Maailmassa vuonna 2017)

 

Arkinen onneni
jota olen hitaasti
kivi kiveltä rakentanut

on silti surullisen kevyt
mutta silti voin
luoda
      onnen arpani avulla

omaa selviytymistarinaani
mieleni kevättä           päivästä päivään

hokea sitä kuin mantraa
punoa siihen           toivon
kirkkaimmat värit

kevyttä höyhenen kevyttä
mutta onnea

- - -

Sinun elämäsi päivät
valuvat
kaiken puutteeseen

et voi saada kiinni
et  päästää pois

et purkaa ja rakentaa parempaa

eikä minulla ole lohdun sanoja
olet siellä           olet täällä
marginaalimaailmassasi

hyvinvoivien kieltämänä
eivät he halua tietää

että kuluneen vaatteesi alla
on sykkinyt
lapsen purppurasydän



© AilaKaarina


lauantai 15. huhtikuuta 2017

Mielen vallankumous

 

 

 

 

 

Mielen vallankumous

 

Tämän kevääni kirjoitan runoksi
johon lisään lintujen huilut soimaan kirkkaimmin
nostan maan uumenista orastavan vihreyden
hipomaan taivaita
lasken valon kaiken keskelle niin häikäisevän
että on hetkeksi suljettava silmät
liian kauan
hämärään tottuneet

Annan mieleni liitää yli maailman surun
ja kärsimyksen 

ja levitän nopein varmoin vedoin niiden ylle
toivon ilmakehän



© Ailakaarina







(Runonevan 40. haasteeseen Vihreä)

sunnuntai 26. maaliskuuta 2017

Kuulin kaukaa ketun huutavan

 

 

 

 

 

Kuulin kaukaa ketun huutavan
             ketun ikävää

          huuto huudolta
                lävistyi
                  yön
                sydän



© AilaKaarina


keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Olet jokaisessa runossani

 

 

 

 

 

Olet jokaisessa runossani
vaikka en sinusta kirjoita

olet päivieni kulussa
vaikka en sinua ajattele

sillä rakkaus kuin meren aalto
tietää tiensä

syntyy syvyyksissä joista me emme tiedä
hioo meitä
ja huuhtoo lopulta pois surun ja kaipauksen


jäit minuun
onnen jatkumona



© AilaKaarina

perjantai 24. helmikuuta 2017

Katsoin sinua (Osioon Nuoruus; Runotorstain haasteeseen Vaara))

 


 

 

 

Katsoin sinua
ja kaikki minussa huusi heti
pakene käänny
väistä
älä vain mene kohti!
Mutta minä
juoksin
peloton vain ottamaan
vastaan
liukastumaan
nyrjäyttämään kaiken itsessäni



© AilaKaarina

maanantai 13. helmikuuta 2017

Rakastaa muistojaan

 

 

 

 

 

Rakastaa muistojaan
onhan sekin jo jotain
tässä kohtaa elämää kun takana on
kaikkein kipeimmät vuodet
ja parhaimmat

rakkaudet
kaikki se toivo ja odotus

odotus           oi elämä
sitä ainakin
saisi vielä olla
kiitos



© AilaKaarina


sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Minun rakastettuni (Runotorstain haasteeseen Myöhäinen)






Minun rakastettuni

vierellä kulkija

suutelee ryppyistä poskeani

nojaaminuun minähäneen

Emme enää muista

mistä toisemme poimimme

Emme enää etsi

uutta horisonttia

 

Monet meret ylittäneinä meille riittää

tämä taivas


© AilaKaarina

perjantai 10. helmikuuta 2017

Olen myöhäisten iltojen istuja (Runotorstain haasteeseen Myöhäinen)

 

 

 

 

 

Olen myöhäisten iltojen istuja
          taas katsellut ikkunasta metsikköä
                                 joka pian kaadetaan
          kirjoittanut turhia sanoja
                                 kaipauksesta

Puut mykkinä seisovat kuin ymmärtäisivät



© AilaKaarina

maanantai 6. helmikuuta 2017

Minun puuni nukkuu kevyttä unta

 

 

 

 

 

Minun puuni nukkuu
kevyttä unta          se kaikkien puu
itsensä puu
ja miten kevyesti se kantaa
lumen taakkaa
minun puuni pihlaja
uneksii yön suuressa kainalossa
hyräilee aamun valkoisen tuulen laulua
se kaikkien puu                              
                      itsensä puu  

 

© AilaKaarina

sunnuntai 22. tammikuuta 2017

Minä ja ystäväni kauempaa katsottuna

 

 

 

 

 

Minä ja ystäväni kauempaa katsottuna

 


Istuvat iltaa nuo kaksi
viiniä juoden
Menneisyys
kiertää savuna
seiniä
mieliä
sydämiä
ei se enää pala
ei mikään koskaan palaa
ei mitään voi 

                      muuttaa
                      vain unohtaa

katsovat hetken toisiaan
samoin silmin



© AilaKaarina