Sinä päivänä
kun olin hyvästellyt sinut viimeisen kerran
arkkusi äärellä
pääni yli lensi alkavan syksyn ensimmäiset
kaksi kurkiauraa
Ne huusivat mennessään
Hyvästi hyvästi! Ensi keväänä
vain toinen meistä palaa
Minä huusin takaisin
Minä tiedän sen jo mutta oi
linnut kertokaa
minne se toinen katoaa
joka ei enää palaa!
© AilaKaarina
Kaksoissisarelleni
Pari vuotta sitten
sinä aloit kadota minulta
Mieleeni autioitui tila
päivä päivältä suuremmaksi
kunnes nyt kun lähdit kokonaan
keräsin sinne muistot
Katselen kuuntelen niitä usein
välähdyksiä yhteisestä
alkutaipaleestamme
nuoruudestamme
vanhenemisen vuosistamme
Olet nyt missä oletkin
minun sydämessäni olet aina
kauniimpana kuin kukkameri se kaunein
aavikolla
© AilaKaarina
(Loppuosa on hieman sama kuin eräässä aiemmassa runossani mutta nyt se kuuluu vain kaksoissisarelleni)
Tämä
suru
ei mahdu
enää minnekään
tämä suru
maailman lasten puolesta
heidän jotka kaivavat kobolttia
meille
jotta voimme ylvästellä
hienoilla
kännyköillämme
sähköautoillamme
vihreällä siirtymällä
heidän jotka menevät nälkäisinä
nukkumaan
heidän jotka sotien keskelle syntyvät
elävät
haavoittuvat
kuolevat
Tämä suru
ei mahdu enää
minnekään
© AilaKaarina
Mikä saa meidät uskomaan
että torjumalla tunteen
se pysyy poissa
ei
suru tuska pelko viha katkeruus
vain kiertävät taaksemme
ja iskevät silloin kun vähiten odotamme
paitsi rakkaus
se ei piittaa
tulee ja menee miten tahtoo
© AilaKaarina
Viikon 8/2023 Krapu, 100 sanaa otsikon kanssa. Annetut sanat, joita saa taivuttaa ovat kupla, ummehtunut ja vanki. Tämä on joskus ollut haastetarinana aiemminkin, nyt jo lopetettuun Runonevan haastekirjoitukseen (haasteen nimeä en enää muista). Linkki:
https://pienettarinat.blogspot.com/2018/08/toisen-uni-runonevan-11-haasteeseen.html
Viikon 46/2022 Krapu. 100 sanaa kera otsikon ja 3 annettua sanaa on oltava tekstissä: aukko, tiheä, pata.
Linkki: https://pienettarinat.blogspot.com/2022/11/kun-koti-on-liian-kaukana.html
