maanantai 26. joulukuuta 2016

Rakkauden polkuja

 

 

 

 

 

Rakkauden polkuja
vaikka tuhannesti olisin kulkenut
hyväillen katsonut silmiin
tuntenut
huuletkädetsylin
kaikessa syvyydessäni
mihin kulloinkin kykenin

olen levännyt
rakkauden ihmeessä
aina ensi kerran

Vaikka tuhannesti olisin tiennyt
autioituvassa ruumiissani
eron hetken koittavan

olen palannut polkua pitkin
onneni luota
murheeni luokse
aina ensi kerran

 


© AilaKaarina

sunnuntai 18. joulukuuta 2016

Nainen historiassaan

 

 

 

 

 

Nainen historiassaan


           tuhansien vuosien kohtalo
vanhojen naisten silmissä
ja minä tunnistan heistä jokaisen
Kasvot
silenevät
pehmenevät
kunnes niukan pöydän ääressä istuu nuori nainen
hämmentynein katsein

haastaa elämän
Ei kumpikaan saa hävitä



© AilaKaarina

torstai 8. joulukuuta 2016

laskit unelmiesi riman

 

 

 

 

 

laskit unelmiesi riman
arjen tasolle
ja nyt hauraissa päivissäsi
vain suru vaeltaa
kaipaus
sentään sitkeänä kuin pajujuurakko
nostaa pintaan
           ohuet muistot

 

© AilaKaarina


tiistai 22. marraskuuta 2016

Kun se äkkiä oli siinä

 

 

 

 

 


Kun se äkkiä oli siinä

missä sen olisi aina

pitänyt olla

et kysynyt mitään


koska se hypähti sanojen eteen

ja tunnistit sen heti

sen ainutkertaisuuden

tiesit

ettet koskaan unohtaisi

hetkeäsi

jossa rakkaus


kosketti ensi kerran

hänen hahmossaan



© AilaKaarina






Kaamos (Runotorstain sivulle)

 

 

 

 

 

Kaamos


Koivun vaitonaisuuden
sen joka viimeisenä luovutti

  tunnistan

marraskuun
kuusten kylmät oksat lähimpänä maata
ne tummimmat



© AilaKaarina


sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Uni johon en suostu

 

 

 

 

 

Uni johon en suostu


Talven niitty puhkeaa
runoksi
jossa kytee maatuvien värien

               hehku

kunnes kaikki uneen peitellään
      jossa marjaton pihlaja

          repäisee auki
     punaisen sydämeni



© AilaKaarina


Siinä kohtaa elämääni

 


 

 

Siinä kohtaa elämääni

kun käännyin juuri siitä kadunkulmasta

enkä toisesta

josta aioin

kun avasin sen oven

enkä toista

jonka aioin

ja kohtasimme

oli aivan yhdentekevää

oliko kyse sattumasta vai kohtalosta



Mutta tässä kohtaa elämääni

valintojeni todistustaakka

on minun

 

© AilaKaarina




maanantai 24. lokakuuta 2016

Niin kuin syksyisin

 

 

 

 

 

Niin kuin syksyisin

olisi yksinäisyys

viihtyisämpää

kuin muina vuodenaikoina

jos se viihtyisää voi koskaan olla

miten se melkein kuuluu asiaan

jos se mihinkään voi kuulua


niin kuin kaipaus

joka ei hellitä milloinkaan

olisi kotoisinta

syksyisin

jos se kotoista voi koskaan olla

miten se melkein kuuluu asiaan


jos sen johonkin täytyy kuulua



© AilaKaarina


sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Syksyn keskiössä

 

 

 

 

 

Syksyn keskiössä 

kun aurinko
vielä lämmittää paljaita sormia
käsi kädessä
lämpöisemmiksi

kun puissa
on yhtä paljon lehtiä kuin maassa
eivätkä kaikki linnut ole lakanneet laulamasta
aamuisin
ja ajattelen meitä
           kahta katoavaista
niin kuin kaikki on


vanhasta vaahterasta
                                 lentää
                                            tähti



© AilaKaarina


Saada

 

 

 

 

 

Saada viimeisiin hetkiinsä asti

nähdä aurinko


sen nousu ja lasku

lintujen sujahtavat lennot

kuulla niiden pitkät laulut 

tuulen pöyhiessä pesäpuuta

jota ei kaadettukaan


iloita menneestä

leikeistä jotka saivat nauramaan

onnesta jonka tutuksi tuli

hurmasta joka kantoi kauas

myös surusta ja tuskasta

joihin ei kuollutkaan


muistaa 

kaulaan kietoutuneet pienet kädet

joista kasvoi käsien ketju toisiin ihmisiin


tunnistaa kaikki

mitä rakasti



© AilaKaarina


maanantai 19. syyskuuta 2016

Emme osanneet (Runotorstain haasteeseen Hento)

 

 

 

 

 

Emme osanneet
etsiä toisiamme
kosketus
niin hento ettei muistoksi yllä
meissä asui
                      vuorovetten kaipaus
jatkuvasti eri suuntiin



© AilaKaarina

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Vastaamaton rakkaus

 

 

 

 

 

Vastaamaton rakkaus
on surullista

surullisempaa
jos ei rakasta ketään



© AilaKaarina

lauantai 27. elokuuta 2016

Rakkautesi

 

 

 

 

 

Rakkautesi minuun
vastaamaton
oli sinulle
‘hukkaan heitettyä rakkautta’

minä surin
molempia
ja meitä



© AilaKaarina

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Näenkö vihdoin katseessasi

 

 

 

 

 

Näenkö vihdoin katseessasi
hitusen nöyryyttä
hämmennystä

yksinäisyyttä
jonka loit omaksi osaksesi
Katson silmiisi hetken

jotta näkisit   
että olen voinut

unohtaa kaiken
tuhannet turhat askeleeni luoksesi
joka ikisen surun askeleen luotasi

olla poissa yhtä varmasti
kuin joskus olin luonasi


Näin me jäimme
kohtaloiksi toisillemme 



© AilaKaarina

perjantai 12. elokuuta 2016

Yksinolo

 

 

 

 

 

Yksinolo ja yksinäisyys
kuin Janus kaksine kasvoineen


kaukaa katsottuna



© AilaKaarina

keskiviikko 13. heinäkuuta 2016

Yksinäisyys

 

 

 

 

 

Yksinäisyys


Ei siihen totu
sen seuraan alistuu
Huomaamattani aloin puhella sille
kunnes jonakin tummana hetkenäni
istutin eteeni
ja kerroin päivän kuulumiset
pian jo vähän siivoilin sen kanssa
kävimme kaupassa ja lenkillä
Nyt iltaisin
luen sille sujuvasti
runoja ääneen

ja yöksi kääntyy pitkien tuntien päivä
jossain kudotaan tummaa nauhaa

 

© AilaKaarina



lauantai 18. kesäkuuta 2016

Sinä haluat

 

 

 

 

 

Sinä haluat määritellä minut
vangita mielikuvasi
kalterein

mutta huomasitko
minä olen jo poissa

          virran
  toisella puolella



© AilaKaarina


lauantai 11. kesäkuuta 2016

Vanhan naisen rakkaudet

 

 

 

 

 

Vanhan naisen rakkaudet


Sinä tulit ja menit
turhan kauniine kasvoinesi
           enhän minä niistä piitannut

kumarruit puoleeni
ja minä rakastin vain sinua
           tuoksustasi
sinut

kaikissa elämäni kerrostumissa
heti tunnistin



© AilaKaarina

perjantai 10. kesäkuuta 2016

luonasi (osaan nuoruus)

 

 

 

 

 

luonasi
kiedon kädet
ympärillesi

katselen selkäsi takaa

hiljaista itseäni
siellä
ikkunan edessä
yön istujaa

huoneessa kävijä
ei tiedä
miten kaukana olen

miten huudan
hänelle vastaukseni
saadakseni ääneeni
           normaalit desibelit



© AilaKaarina

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

He sanovat

 

 

 

 

 

He sanovat
sinä valitset itsesi
tai
jos et voikaan valita elämääsi
muista asenteesi siihen

Kenelle he sen sanovat
Hänelle joka etsii raunioista lastaan
Hänelle joka pakenee vuorten ja merten yli
konekiväärien tulitusta
Hänelle joka katselee tulvaan vajoavaa kotiaan
Hänelle joka seisoo köyhien jonossa leipäpalan tähden
Hänelle he sen sanovat
kääntävät kylkeään pehmeissä vuoteissaan
älypuhelimillaan seuraavat pörssilukemia



© AilaKaarina

Kun et unessakaan

 

 

 

 

 

Kun et unessakaan
voi tehdä niin kuin
muut
tiedät olevasi aito
individualisti



© AilaKaarina


Puistoista

 

 

 

 

 

Puistoista
teiden varsilta
he katkovat puiden alaoksat
jotta ihminen
voi kulkea pystyssä päin
minä kumartaisin mielelläni



© AilaKaarina


sunnuntai 15. toukokuuta 2016

Ehkä ei olekaan

 

 

 

 

 

Ehkä ei olekaan
elämää suurempia unia

vaan todellisempia
okrankultaisessa hehkussaan
kuin arkiset päivämme
on vain ensin
taivutettava maailma

jotta taivaat taipuvat



© AilaKaarina

maanantai 21. maaliskuuta 2016

Näemmekö (Runotorstain teemaan Symmentria)

 

 

 

 

 

Näemmekö lapsenlapsissamme
jatkumon
lastemme valinnoissa
lastensa äidiksi isäksi
rakkautemme

puun jonka istutimme
tehdyn työn hedelmät
elämämme lohdullisen symmetrian



© AilaKaarina

sunnuntai 20. maaliskuuta 2016

Saunottu

 

 

 

 

 

Saunottu
kynttilät sytytetty
kissa keränä sängylläni
nostaa päänsä
kun kuljen ohi

lauantai-ilta
moninkertaisena kopiona
(vain kissa
milloin missäkin)

       tuijotan

  yksinäisyyttäni
      yritystäni

muuntaa se
joksikin muuksi



© AilaKaarina

maanantai 11. tammikuuta 2016

Et sinä ole poissa (kuolleen koirani muistolle)

( Ensimmäinen versio)

 

 

 

 

Et sinä ole poissa
kuinka voisitkaan
sillä se jota on syvästi rakastettu
ei katoa koskaan

sinun uljautesi
uskollisuutesi ja leikkimielesi
pysyvät minussa ilona
lohtuna
kiitollisuutena

metsäisten vaelluksiemme
vapaudessa



© AilaKaarina