torstai 11. marraskuuta 2021

Koivun vaitonaisuuden

 

 

 

 


Koivun vaitonaisuuden

sen joka viimeisenä luovutti

tunnistan

marraskuun

kuusten kylmät oksat

ne lähimpänä maata

tummimmat


© AilaKaarina

torstai 25. maaliskuuta 2021

Olen myöhäisten iltojen istuja

Vanha runoni hieman muokattuna. Toisessa blogissani, Runopajani, on välimerkeillä ja sieltä Uuden Runotorstai21/12 -haasteeseen Suden hetki:

 




Olen myöhäisten iltojen istuja

            taas katsellut metsikköä

joka pian kaadetaan

            kirjoittanut turhia sanoja

kaipauksesta

Puut mykkinä seisovat kuin ymmärtäisivät



© AilaKaarina


 

 

 

 

 

sunnuntai 21. maaliskuuta 2021

(Aamuyö 2021)

 

 

 

 


(Aamuyö 2021)

 

 

Yönsyvä maisema 

ikkunani takana

           miten rakastan istua tässä

katsella puita

odottaa aamuyön valoa

jolloin jokainen oksa piirtyy selkeämmin

tähänkin yöhön



© Ailakaarina




 

sunnuntai 28. helmikuuta 2021

maanantai 1. helmikuuta 2021

torstai 28. tammikuuta 2021

torstai 14. tammikuuta 2021

Mummi https://pienettarinat.blogspot.com/2021/01/mummi.html

Vuoden 2021 ensimmäinen, viikon 2 Krapuhaaste, 100 sanaa otsikon kera ja annetut sanat ovat kolme, pärjätä ja mustelma (joita toki saa taivuttaa). Klikkaa linkkiä:

https://pienettarinat.blogspot.com/2021/01/mummi.html 

tiistai 12. tammikuuta 2021

Kuolleelle koiralleni (korjattu versio)

(Kesti vuosia ennen kuin pystyin koskemaan näihin runoihin, jotka liittyvät koiraan, jota syvästi rakastin)

 

 

 

 

Kuolleelle koiralleni



Joka ilta sinä odotit

yhteistä sukellusta metsän syvyyksiin

kuljit vapaana            menit menojasi

mutta tulit kutsusta jos et heti

niin viimeistään


kun olin jo varma

että vihdoin nappasit jänösi

ja unohdit minut           seisoit hiljaa

usein takanani kuonosi koiran virneessä

Taas jatkoimme matkaa


eikä teitä ja polkuja rientänyt

vain nainen ja koira

vaan me ja sinussa minun sydämeni

me ja minussa sinun mielesi eläin



Nyt olet mennyt

enkä koskaan ennen

ole nähnyt sohvaa


näin tyhjää









© AilaKaarina





 

sunnuntai 10. tammikuuta 2021

Et sinä ole poissa (korjattu versio)

 

 

 

 

 

Et sinä ole poissa

Kuinka voisitkaan

sillä se jota on

syvästi rakastettu

ei katoa koskaan

Sinun uljautesi

uskollisuutesi ja leikkimielesi

pysyvät

lasteni muistoissa

minussa

ilona

lohtuna

kiitollisuutena

 

kaipuuna

metsäisten vaelluksiemme

vapaudessa

 

 

© AilaKaarina