perjantai 31. tammikuuta 2014

Vanhan naisen talvi

 

 

 

 

 

Vanhan naisen talvi

 

Nuori lämmin liha luiden päällä
riensit vaikka takki auki pakkasessa

kauan sitten
Nyt talvituuli on vähintäänkin
hankaluus ohenevilla poskilla
valkoinen maa haikeus
                      vanhoissa jalossasi



© AilaKaarina

Vanhan naisen syksy

 

 

 

 

 

Vanhan naisen syksy

 

Syksyn värien jäähyväistanssiin
valo katoaa
ja kaiken runsaus
 
mutta vielä on vaahterassa
okran ja punaisen
kaikki sävyt
ja hopeapaju sirottaa lehtensä
                                 kuin korut
hänen jalkojensa juureen



© AilaKaarina

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Nyt sen sanon

 

 

 

 

 

Nyt sen sanon
ei minä huudan sen: Tule!

Sinä ainoa
hyppää sänkyyni
vedetään peitto korville eikä nousta
ikinä
anna minun sulkea silmäni kainaloosi
jotta en enää näkisi
tätä kaikkea           en yhtään
sukupuuttoon kuolevaa lajia
en sitä jota on liikaa 
vähiten ihmistä
roikkukoon maailman reunalla
pudotkoon
en merta kuolevaa
en myrskyä nousevaa
purista minua lujaa rutista hellästi
pidä kiinni
älä koskaan päästä irti
sillä minä olen väsynyt ja vanha
taistoni taistellut
hittoako tässä pitäisi vielä
on toisten vuoro jo
minun ryppyni levätköön rauhassa
sinun ryppyjesi seassa
kaivaudutaan peiton alta lakanoista patjan alle
toisiimme
syli sylissä
           ollaan vaan 



© AilaKaarina

lauantai 25. tammikuuta 2014

Mistä on lapsen ilo tehty

 

 

 

 

 

Mistä on lapsen ilo tehty

se on tehty
sylin lämmöstä
katseen hellyydestä
hyväilystä syleilystä
käsivarsien rutistuksesta
suukkojen suloisuudesta
leikistä ja hassuttelusta
toiveiden hippusista
unelmien nuppusista
arjen pienistä hetkkistä       
läheisyyteen
tehdyistä retkistä   

niin vähästä           niin paljosta
on lapsen ilo tehty



© AilaKaarina