keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Siitä lauletaan


 

 

 

 

Siitä lauletaan
kirjoitetaan
puhutaan
minä kuuntelen
sanoja
nuuhkin
kuin nälkäinen eläin
metsää ja vihiä
tavoitanko
saisinko kiinni           rakkauden
   
järkeni pilkkoo sen osiin
aivojen mekanismit
kaikki veikeät kemiat
ymmärrän

mutta mitä on rakkaus
ja miten se tapahtuu
                                 se pakenee kokonaisena
                                            ja ehjänä siellä                                      
                           missä ei sanoja ole  

                                        
ja entä kun rakkaus meissä tapahtuu

olemmeko silloin enemmän
kuin metsän saalistaja           vainu           ja saalis



© AilaKaarina

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Äidit

 

 

 

 

 

Äidit


Äiti ristin juurella
ei mikään ole muuttunut
kaikkien äitien suruista suurin
on ollut ja on aina oleva
nähdä
           lapsensa kärsimys
luissaan lihassaan moninkertaiseksi
tallentuvana
           kun ei voi auttaa
           sulkea syliin
edes silittää poskea



© AilaKaarina

maanantai 20. lokakuuta 2014

Pittoreskia

 

 

 

 

 

Pittoreskia

 

   Luminen maisema
          hohtavana
rajoittuu ikkunapokiin  
mutta tuolla jossakin hän
                                 kulkee koditon
                                 nostaa kauluksensa pystyyn
                                 ja työntää kätensä syvemmälle taskuihin
armahtaa minua

pysyy poissa taulustani



© AilaKaarina

Rakeet jyskyttävät ikkunaan

 

 

 

 

 

Rakeet jyskyttävät ikkunaan
minulla on mukava asento
sylissä kirja

           tämän kaiken
       sattumanvaraisuus
vain jossakin päivieni varrella väärä valinta
vahinko
pelkkä ajattelemattomuus

           Jyskytin ovea
                      ikkunaa



© AilaKaarina

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

En joutaisi vielä

 

 

 

 

 

En joutaisi vielä lähteä täältä
liian paljon jäisi kesken

mitä voin valmiiksi saada
kuka sen valmiiksi sanoo

entä kuolema
jospa me vain jatkamme siitä
mihin täällä           sydän
                      pysähtyi 



© AilaKaarina

Katoaako rakkauden voima

 

 

 

 

 

Katoaako
rakkauden voima
sen riemu           sen vimma

anteeksianto ja uhrautuminen
jos kuolema
on lopullinen päämäärämme

  edes parhaimmat meistä
                      voisivat nousta           kukkamerinä
                                                          aavikoille



© AilaKaarina

torstai 9. lokakuuta 2014

Oodi vanhalle ämmälle

 

 

 

 

 

Oodi vanhalle ämmälle


Vanha ämmä, noita-akka,
matriarkka iänikuinen,
Pohjan Akka, suffragetti,
feministi kautta aikain,
läksi ulos luolastansa
uroita ojentamahan.

Repäisi kapakan uksen,
suunsa ikiviisaan auki,
ammollensa ne lennätti.
Ilmoille kun heläytti
ikivanhat laulelunsa,
kaatui tuolit, pöydät, loosit,
kaatui kaikki ihmisetkin,
seinätkin jo tutisivat.

Löysi viimein etsimänsä
maitoparta Joukahaisen.
Lauloi suohon runoniekan,
sinne oppimaan syviä
aatoksia elämästä,
viisaampia laulelmia.

Näki vanhan Väinämöisen,
ennen suuren sankarimme,
nuorta neitoa himoovan,
Ainon perään kuolaamassa.
Suohon lauloi ukkoraiskan,
säälittävän harmaahapsen.
Jätti suolle nämä kaksi -
hellästi heille hymyillen.

Vanha nainen, nuori kerran,
äitinä vain ihailtuna,
madonnaksi vaiettuna,
kevyeksi riisuttuna,
oli silti rakastanut
viisaita ja tyhmempiä,
kauniita ja rumiakin,

vaan uroita aikuisia!
Tarvinnut ei punattujen
botokshuulten viehätystä,
silikonitissejääkään
eikä pepun pyöritystä!

Uljahana marssi ulos
vanha nainen naurahtaen
ajallemme. Ja menneille.
Suri yksin, itseksensä.



© AilaKaarina