sunnuntai 18. lokakuuta 2015

Kaikki me

 

 

 

 

 

Kaikki me sitä etsimme
emme halua ajatella
että sillä olisi hinta
sehän kuuluu kaikille

siellä toisessa maailmassa
jollakin toisella planeetalla

täällä me tarraamme kiinni
kuka pelotta riemu sydämessä
kuka peläten tarraa silti

saadaksemme kokea sen
edes hetken
tässä maailmassa missä mikään
ei mene tasan



© AilaKaarina

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Vanheta niin

 

 

 

 

 

Vanheta niin
että säilyisi myötätunto
ja lämmin nauru
ja niin

ettei yksin hopeapajuni oksissa
ilta-aurinko säkenöisi



© AilaKaarina

torstai 24. syyskuuta 2015

Murheellisten päivien

 

 

 

 

 

Murheellisten päivien
houkutuslintuna
toivo
nostaa katseen ylös
pitää pystyssä



© AilaKaarina

lauantai 12. syyskuuta 2015

Säälimättä

 

 

 

 

 

Säälimättä 
elämä
meidät paljastaa
haurastuvien luiden
ja ohenevan ihon alta

suupielten viivoista
katseesta

se juoruaa lopulta sen
minkä kielsimme
           peitimme
           petimme
           unohdimme

mitä rakastimme



© AilaKaarina

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Se hetki

 
 

 

 

 

 

      Se hetki
jolloin olemme vapaita
itsestämme
löydymme toisillemme
ilman kuvitelmaa

      onko jossain
 leikkauspisteemme
     
vai jäämmekö
lähelle



© AilaKaarina

keskiviikko 19. elokuuta 2015

En sano

https://sushuokailee.blogspot.com/search/label/runotorstai

Runotorstai 9/22 Toivo

 

 

 

 

En sano:
tämä aikamme
sillä aina
on ihmisyys

isketty kirveen terän alle
nuolen kärkeen 
tallattu

tasatahtiin
marssivien saappaiden alle
kuristettu panssarivaunujen telaketjuihin
silvottu ohjuksin
ja haudattu ahneuden ja vallanhimon
pohjattomiin kammioihin
Sanon: sinä ihminen

Mutta aina jossakin
nousee hän
joka ei
           vaikene
käännä katsettaan pois

Ja kasvaa uusi oras
Sanon: Sinä
  Ihminen



© AilaKaarina

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

Hiljaisten puiden polkua

 

 

 

 

 

Hiljaisten puiden polkua
käy syksy
kohti ikkunaani

puut kumartavat
lehdet
sateessa 

soihtuina

värähtävät tuulen huutoon
särähti lasi



© AilaKaarina


keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

(Maailmassa vuonna 2015; Kuuntelen)

 

 

 

 

 

(Maailmassa vuonna 2015; Kuuntelen)


Kuuntelen
puiden hiljaista puhetta
kaareutuva vihreys 

on todellinen
kuin on maailma
täynnä kuoleman tantereita
ja kärsimystä
jaksaakseni
minussa lepää nyt vain
ilo

ja puiden kauneus



© AilaKaarina

lauantai 20. kesäkuuta 2015

Kohdata toisen viha

 

 

 

 

 

Kohdata toisen
viha
silmästä silmään 

kun osuit vain tielle

kun pakoon et pääse
väistämättä
kieltämättä
mitätöimättä
tallaamatta 

syvälle haudattua miinaa



© AilaKaarina

lauantai 6. kesäkuuta 2015

Kunpa muistaisimme

 

 

 

 

 

Kunpa muistaisimme
miten paljon meillä on
kun meillä vielä
on toisemme
rakkautta

riittävästi
yhteiseen illalliseen
keskusteluun
toistemme syliin
myös riitaan
ja murheeseen

eikä vasta sitten

kun meitä
ei enää ole



© AilaKaarina


sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Ei maailmassa ole

 

 

 

 

 

Ei maailmassa ole
           enempää
ahneutta
julmuutta
kunniattomuutta
välinpitämättömyyttä
kuin on
ihmisiä
jotka ne
valitsevat



© AilaKaarina

Niitä päiviä

 

 

 

 

 

Niitä päiviä
iltoja
öitä
kun yksinäisyys
olemassaolosi riskitekijänä
saa sinut juoksemaan

peilin eteen
puhumaan ääneen

varmuuden vuoksi 



© AilaKaarina

maanantai 18. toukokuuta 2015

Kohtaaminen Sartren kanssa

 

 

 

 

 

Kohtaaminen Sartren kanssa


Niin kuin äkkiä olisit
ollut vuosia enemmän
olemassa
kuin olit tiennyt
kun hän kertoi
muistaneensa sinut hyvin
keskustelunne
ajatelleensa sinua
nähneensä sinut
jossakin joitakin kertoja

katsoneensa sinua



© AilaKaarina


torstai 14. toukokuuta 2015

Niin rakkaus

 

 

 

 

 

Niin rakkaus minut löysi
pyyhkäisi pois
huoneeni hämärän 
ja varjot

asettui minuun 
valon värein 



© AilaKaarina

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Vastakohtia

 

 

 

 

 

Vastakohtia


Aamuinen kurkiaura
kuin kompassin neulankärki
kääntyi etelään
  
           Ääriviivasi pienenivät
           sulautuivat sateeseen
illan tultua



© AilaKaarina

Puut ovat paljaampia

 

 

 

 

 

Puut ovat paljaampia kuin eilen
on niin syksyistä kaikki

huomenna puut paljaampina



© AilaKaarina

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Kummallinen rakkauslaulu


 

 

 

 

Kummallinen rakkauslaulu


rakastan outoa kieltäni
voin leikkiä sillä
pitää piilossa
tai näyttää sen salaisuudet

Rakkaani
tällä oudolla kielellä kerron
kuinka sinua kaipaan
miten ikävöin
mutta kuinka tahansa
käännät kieleni
vaikka rullalle kuin papyruksen
tai käärekakun
tuskin ymmärrät miten mielelläni
myös ruumiillani
sinua rakastan
mielelläni lähetän sinulle
kielellisen suudelman
tuskin ymmärrät
kuinka ikävää on tuntea ikävää
kun en tiedä tunnetko sinä
ikävää vai ikävää

jos ymmärrät etkä tunne
ikävää vaan ikävää
annat minulle kaivatun
kaivatun ilon



© AilaKaarina

lauantai 11. huhtikuuta 2015

rakastaa

 

 

 

 

 

rakastaa
tulla rakastetuksi

luopua
menettää
     jättää
     pettää
kärsiä
vihata
itkeä
nauraa
pyytää anteeksi
antaa anteeksi
      myös itselleen

elämän pitkä oppimäärä
ihmisen lyhyessä osassa
tulla
     olla
           ja mennä



© AilaKaarina

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Rakkaudestamme

 

 

 

 

 

Rakkaudestamme
on vuosien jälkeenkin
minussa
tallella kaikki

kuin varhaisen pakkasen jäädyttämät
kirsikat puussa



© AilaKaarina


maanantai 30. maaliskuuta 2015

En halua enää rakastua


 

 

 

 

En halua enää
rakastua
en odottaa
soittaako soitanko
tuleeko odottaako

nyt nukun
tämän vaiheen yli
ja herään
   
kun emme
enää sytytä kynttilöitä
yhteisellä aterialla
paitsi pyhinä
kun olemme

toisiimme kotiutuneet



© AilaKaarina

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Takana nopeat vuodet

 

 

 

 

 

Takana nopeat vuodet
           kaikki mistä taistelimme luovuttamatta
                     teimme mahdottomasta mahdollisen

           kaikki mistä luovuimme taistelematta
teimme mahdottomaksi mahdollisen

           Edessä nopeat vuodet 



© AilaKaarina

keskiviikko 4. helmikuuta 2015

Joka ilta sinä odotit (Kuolleelle koiralleni)

 

 

 

 

 

Joka ilta sinä odotit
yhteistä matkaa
sukellusta metsän syvyyksiin

kuljit vapaana           menit menojasi
mutta tulit kutsusta jos et heti
niin viimeistään

kun olin jo varma
että olit vihdoin napannut jänösi
ja unohtanut minut

siinä vain seisoit hiljaa
kuonosi koiran virneessä
Taas jatkoimme matkaa

sinussa minun sieluni ymmärrys
minussa sinun mielesi eläin

teitä ja polkuja riensi
  onnellinen vapaus

Nyt olet mennyt
enkä koskaan ennen
ole nähnyt

sohvaa näin tyhjää



© AilaKaarina