lauantai 17. toukokuuta 2014

Kissa ja minä

 

 

 

 

 

Kissa ja minä parvekkeella
 kumpikin omalla tuolilla
          aika pysähtyy
       iäti istumme näin
 yksissä tuumin vierekkäin

      vain jos katson sitä
                                    se katsoo pois        
minun silmäni siihen jäädä vois



© AilaKaarina

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

(Kuusi runoa psykoanalyysista)

 

 

 

 

 

(Kuusi runoa psykoanalyysista)




niin kuin kaivaisit siivet
lapaluistasi
niihin unohtuneet
nouset jyrkänteelle

nousit jyrkänteelle

- - -

Kun hän viimein oli uskaltanut hypätä
kohti sitä kaikkea mikä oli kesannolla
hoitamatonta           hylätty
uniensa vääristymiin
jäsentymättömyyteen
menneiden vuosien hapuiluun
hän tiesi jo ettei löytäisi
suojelevaa katsetta           ettei kukaan
ollut koskaaan katsonut hänen jälkeensä
rakkaus silmissään
           hän tiesi
että se olisi hänen viimeinen hyppynsä
jossa voi luoda 
oman rakastavan katseen
siirtymään sukupolvelta toiselle
ja vaikkei olisikaan
satujen onnellista loppua
lento jatkuisi
elämän ihmeellinen huimaus


- - -


mitä minulle jäi
pitkästä matkasta menneeseen
voisin sanoa muistot
ilman kipua
tuleva ilman pelkoa
ja ainakin
tämä hetki pyrkimyksestä tekoon


- - -


riisuin vaatteeni viimeiset
ylpeyteni riekaleet
katsoin alastomuuttani miltei untuvaista
hyvin hitaasti
pukeuduin kuin opetteleva lapsi
mieleni mukaan


- - -


polku on siinä kun kulkija
löytää menneisyytensä
menneisyys kulkijansa

kunhan edes yksi oli juossut perään

- - -


Ei se vanha ollut
vain huonosti tehty
taloni
josta kaiken purin
Asuin kauan majataloissa vierashuoneissa
kellareissa ullakoilla
vieraana aina vieraana
ja taloani rakensin
purin ja rakensin vailla piirustuksia
eikä siitä koskaan valmista tullut
ei tulekaan
mutta seinät ovat avarat ja lattia luja
katossa taivaan näyttävä ikkuna


© AilaKaarina