Kun koti on liian kaukana (äidilleni)

 Viikon 46/2022 Krapu. 100 sanaa kera otsikon ja 3 annettua sanaa on oltava tekstissä: aukko, tiheä, pata.

Linkki: https://pienettarinat.blogspot.com/2022/11/kun-koti-on-liian-kaukana.html

Sinua, sinua rakastan

Runotorstain haasteeseen 2022/ vkot 36-37 (8.9.2022) 

https://pienettarinat.blogspot.com/2022/09/sinua-sinua-rakastan.html

Jos osaisin

136. Jos osaisin 

Jos osaisin

kirjoittaisin sinulle runon

merestä kahden saaren välissä

ja saaresta joka ei ole enää

autio

Sen kivisestä maaperästä kasvaa

puita pensaita           Kukkia

kuolleeksi luulemiani

vaaleita hentoja orastavia

outoja unohtuneita

villinä rehottavia

täyteen loistoonsa puhkeavia

punaisia oransseja keltaisia

auringon kultaamia

Jos osaisin kertoisin

että merellä on nimi

Kaipaus

Sen yllä lentävät linnut

kuolleeksi luulemani

lennossaan arat ja etsivät

ja ne unohtuneet oudot 

suuret vahvat pelottomat

tulen hehku siivissään

myös kurkiaurat

jotka kutsuin takaisin

heräävään lämpöön

Eikä minun saareni ole autio

Se on täynnä syntymää

uutta kevättä kesää 

Kaipauksen yli 

minä ojensin käteni

Nyt annan sen levätä

sinun kädessäsi

© AilaKaarina

Viikon 39/2022 Krapu, 100 sanaa kera otsikon. Nyt kuvahaaste: 

 

Krapua vetää SusuPetal 

SusuPetal

En tiennyt

 

En tiennyt

tai muistanut

että ihmiseen mahtuu näin paljon

iloa

että nauru voi olla kirkas

ja vapaa

Mennyt elämä

itseni hyväksymä

vahvistama

allekirjoittama

poissurtu

käänsi selkänsä

tehtävänsä tehneenä

© AilaKaarina

Maailmassa siellä jossain (Runotorstai, vko 38)

https://susulvoo.blogspot.com/2022/09/runotorstai-aiheena-paattavaisyys.html 

Maailmassa

siellä jossain kaukana lähellä

omassa todellisuudessaan kaikki on

mahdollista

Säe toiseen on totta

vahva ja varma

katkeamaton           katoamaton

Tämän maailman kuvitelmiin

epäilyyn

epäuskoon           valintoihin

päätöksiin

olen väsynyt

Siirrän itseni pois

yhdestä toiseen

           maailmaan

uskon ja rakastan

© AilaKaarina

Yö vaeltaa Runotorstain haasteeseen vko 37. Aiheena uneton yö, ja Juicen hetki eli 03:30

https://susulvoo.blogspot.com/2022/08/runotorstai-150922-aiheena-uneton-yo-ja.html

 

Yö vaeltaa omassa syvyydessään

hitaasti

Maailma ympärilläni on 

hiljaa

ja kaipaus jo niin lähellä

että voisin koskettaa

Olenko koskaan ennen halunnut mitään näin

hitaasti

löytää hitaasti

minä joka aina olen halunnut kaiken

heti

ja mennä pois

Yö etsii aamun valoa

minä sinua

© Ailakaarina

En siihen totu

Runotorstain haaste viikoille 37-38: 

https://susulvoo.blogspot.com/2022/08/runotorstai-150922-aiheena-uneton-yo-ja.html

En siihen totu

sen seuraan vain alistun

huomaamattani

aloin puhella sille

kunnes jonakin tummana hetkenäni istutin eteeni

ja kerroin päivän kuulumiset

Pian jo vähän siivoilimme yhdessä

kävimme kaupoissa ja lenkillä

Nyt iltaisin

luen sille sujuvasti runoja ääneen

ja yöksi kääntyy pitkien tuntien päivä

Jossain kudotaan tummaa nauhaa

© AilaKaarina

RUNOTORSTAIN Haasterunot v. 2022

https://kuulinkaukaaketunhuutavan.blogspot.com/2022/09/yo-vaeltaa-runotorstain-haasteeseen.html

https://kuulinkaukaaketunhuutavan.blogspot.com/2022/09/en-siihen-totu.html

https://runopajani.blogspot.com/2022/09/ma-en-kesta-sun-ruutupaitaas-osioon.html

https://pienettarinat.blogspot.com/2022/09/sinua-sinua-rakastan.html

https://kuulinkaukaaketunhuutavan.blogspot.com/2015/07/hiljaisten-puiden-polku.html

https://kuulinkaukaaketunhuutavan.blogspot.com/2019/11/miten-akkia.html

https://kuulinkaukaaketunhuutavan.blogspot.com/2018/01/minun-rakkauteni.html

https://kuulinkaukaaketunhuutavan.blogspot.com/2013/01/hanella-oli-kiire.html

https://kuulinkaukaaketunhuutavan.blogspot.com/2015/08/en-sano.html

Miten kaipaan

 

Miten kaipaan 

nähdä ilman muuta pyydettä 

kuin rehellisyys

ihmisen 

ihmeen

vain kuunnella ja kuulla

vain katsoa ja nähdä

toinen

olla itse katsottu ja nähty

kuunneltu ja kuultu

ilman muuta pyydettä 

© AilaKaarina

Laulu vanhasta naisesta

Laulu vanhasta naisesta

Ei kukaan katso

ei kukaan tule

Hän istuu yksin

juo oluttaan

vanha nainen

rypyt kasvoillaan

hän katsoo ympärilleen

ei kukaan huomaa

Elämä on

mitä se on

se on yksinäisyyttä

näkymättömyyttä

se on tyhjää

se on surua

Se oli vuosia

joskus kauan sitten

jolloin hänet nähtiin

häntä katsottiin

Ei häntä ole

ei enää ole

Vain hän enää tietää

että oli ollut

hänkin oli ollut kerran

olemassa

© Ailakaarina