Viikon 46/2022 Krapu. 100 sanaa kera otsikon ja 3 annettua sanaa on oltava tekstissä: aukko, tiheä, pata.
Linkki: https://pienettarinat.blogspot.com/2022/11/kun-koti-on-liian-kaukana.html
Viikon 46/2022 Krapu. 100 sanaa kera otsikon ja 3 annettua sanaa on oltava tekstissä: aukko, tiheä, pata.
Linkki: https://pienettarinat.blogspot.com/2022/11/kun-koti-on-liian-kaukana.html
Runotorstain haasteeseen 2022/ vkot 36-37 (8.9.2022)
https://pienettarinat.blogspot.com/2022/09/sinua-sinua-rakastan.html
136. Jos osaisin
Jos osaisin
kirjoittaisin sinulle runon
merestä kahden saaren välissä
ja saaresta joka ei ole enää
autio
Sen kivisestä maaperästä kasvaa
puita pensaita Kukkia
kuolleeksi luulemiani
vaaleita hentoja orastavia
outoja unohtuneita
villinä rehottavia
täyteen loistoonsa puhkeavia
punaisia oransseja keltaisia
auringon kultaamia
Jos osaisin kertoisin
että merellä on nimi
Kaipaus
Sen yllä lentävät linnut
kuolleeksi luulemani
lennossaan arat ja etsivät
ja ne unohtuneet oudot
suuret vahvat pelottomat
tulen hehku siivissään
myös kurkiaurat
jotka kutsuin takaisin
heräävään lämpöön
Eikä minun saareni ole autio
Se on täynnä syntymää
uutta kevättä kesää
Kaipauksen yli
minä ojensin käteni
Nyt annan sen levätä
sinun kädessäsi
© AilaKaarina
Viikon 39/2022 Krapu, 100 sanaa kera otsikon. Nyt kuvahaaste:
Krapua vetää SusuPetal
En tiennyt
tai muistanut
että ihmiseen mahtuu näin paljon
iloa
että nauru voi olla kirkas
ja vapaa
Mennyt elämä
itseni hyväksymä
vahvistama
allekirjoittama
poissurtu
käänsi selkänsä
tehtävänsä tehneenä
© AilaKaarina
https://susulvoo.blogspot.com/2022/09/runotorstai-aiheena-paattavaisyys.html
Maailmassa
siellä jossain kaukana lähellä
omassa todellisuudessaan kaikki on
mahdollista
Säe toiseen on totta
vahva ja varma
katkeamaton katoamaton
Tämän maailman kuvitelmiin
epäilyyn
epäuskoon valintoihin
päätöksiin
olen väsynyt
Siirrän itseni pois
yhdestä toiseen
maailmaan
uskon ja rakastan
© AilaKaarina
https://susulvoo.blogspot.com/2022/08/runotorstai-150922-aiheena-uneton-yo-ja.html
Yö vaeltaa omassa syvyydessään
hitaasti
Maailma ympärilläni on
hiljaa
ja kaipaus jo niin lähellä
että voisin koskettaa
Olenko koskaan ennen halunnut mitään näin
hitaasti
löytää hitaasti
minä joka aina olen halunnut kaiken
heti
ja mennä pois
Yö etsii aamun valoa
minä sinua
© Ailakaarina
Runotorstain haaste viikoille 37-38:
https://susulvoo.blogspot.com/2022/08/runotorstai-150922-aiheena-uneton-yo-ja.html
En siihen totu
sen seuraan vain alistun
huomaamattani
aloin puhella sille
kunnes jonakin tummana hetkenäni istutin eteeni
ja kerroin päivän kuulumiset
Pian jo vähän siivoilimme yhdessä
kävimme kaupoissa ja lenkillä
Nyt iltaisin
luen sille sujuvasti runoja ääneen
ja yöksi kääntyy pitkien tuntien päivä
Jossain kudotaan tummaa nauhaa
© AilaKaarina
https://kuulinkaukaaketunhuutavan.blogspot.com/2022/09/yo-vaeltaa-runotorstain-haasteeseen.html
https://kuulinkaukaaketunhuutavan.blogspot.com/2022/09/en-siihen-totu.html
https://runopajani.blogspot.com/2022/09/ma-en-kesta-sun-ruutupaitaas-osioon.html
https://pienettarinat.blogspot.com/2022/09/sinua-sinua-rakastan.html
https://kuulinkaukaaketunhuutavan.blogspot.com/2015/07/hiljaisten-puiden-polku.html
https://kuulinkaukaaketunhuutavan.blogspot.com/2019/11/miten-akkia.html
https://kuulinkaukaaketunhuutavan.blogspot.com/2018/01/minun-rakkauteni.html
https://kuulinkaukaaketunhuutavan.blogspot.com/2013/01/hanella-oli-kiire.html
https://kuulinkaukaaketunhuutavan.blogspot.com/2015/08/en-sano.html
Miten kaipaan
nähdä ilman muuta pyydettä
kuin rehellisyys
ihmisen
ihmeen
kyetä ilman toivetta mistään
vain kuunnella ja kuulla
vain katsoa ja nähdä
toinen
olla itse katsottu ja nähty
kuunneltu ja kuultu
ilman muuta pyydettä kuin rehellisyys
© AilaKaarina
Laulu vanhasta naisesta
Ei kukaan katso
ei kukaan tule
Hän istuu yksin
juo oluttaan
vanha nainen
rypyt kasvoillaan
hän katsoo ympärilleen
ei kukaan huomaa
Elämä on
mitä se on
se on yksinäisyyttä
näkymättömyyttä
se on tyhjää
se on surua
Se oli vuosia
joskus kauan sitten
jolloin hänet nähtiin
häntä katsottiin
Ei häntä ole
ei enää ole
Vain hän enää tietää
että oli ollut
hänkin oli ollut kerran
olemassa
© Ailakaarina