tiistai 9. joulukuuta 2014

Uni josta tahdoin herätä (V. 1982 lento-onnettomuudessa kuolleelle sisarelleni)

 

 

 

 

 

Uni josta tahdoin herätä


Kuolemastasi kertoi uni josta tahdoin herätä
 ja yön jäinen henkäys avoimesta ikkunasta
                      sen molemmin puolin
                                 mieleni
                      hätäinen vaeltelu
       
Kuolemasi jälkeen sain nähdä
miten tyyni ja lempeä on kuoleman valo

hetken sen kajoa lainasi
                                 lähtösi airut



© AilaKaarina



sunnuntai 30. marraskuuta 2014

silmissä pilkkeenä

 

 

 

 

 

silmissä pilkkeenä
     syvät vedet

   rantaan uidut



© AilaKaarina

Matolla puun lehti


 

 

 

 

Matolla puun lehti
astun lähemmäksi
avointa ikkunaa
katson

ohi puiden
kultaisten lehtien yli
itseni lähemmäksi
viimeistä
ikkunaa



© AilaKaarina


lauantai 22. marraskuuta 2014

Ikäväni

          

 

 

 

 

         Ikäväni  säikeet siltana minun kulkea
                 loputonta matkaa luoksesi




© AilaKaarina

lauantai 8. marraskuuta 2014

Metsäpolulla

 

 

 

 

 

Metsäpolulla
nuoret ruohotupsut
kuolleet oksat
valon ja varjon vuorottelu
luonnollisesti



© AilaKaarina

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Tämä rikkaus

 

 

 

 

 

Tämä rikkaus
minulla on aikaa
runoilla
minulla on aikaa
kulkea metsäpoluilla
koirani kanssa
ja sanoa sananen sillekin

en kulje kanssasi
riisipellolla jalkamme reisiä myöten tulvavedessä
en roiku kaivomme reunalla löytyisikö pisara vielä
en istu viereisellä koneella hämärässä tehtaassa
ommellen saumaa toisensa perään aamuista pitkiin öihin

minulla on tämä aika   
Sinä kuljet kanssani



© AilaKaarina

Maaemot

 

 

 

 

 

Maaemot



Jähmettyivät syvyyksiimme
kaikkien sisartemme
kyyneleet
jotta kuulisimme

tuulen leikin ruohikossa ja ketun
kepeät askeleet
metsän kurottavan korkeuksiin
siellä haukan nuolilennon

kuulisimme
norsun hengittävän yössä
ison kissan keinuvan äänettömyyden
villivarsan vaimenevan kavionkopseen

                      vielä kuulisimme   
kalastajan veneen saapuvan maihin
päivien ateria lastinaan jossakin
Senegalien rannoilla
ja ihmisen lapsen heleän naurun



© AilaKaarina

keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Siitä lauletaan


 

 

 

 

Siitä lauletaan
kirjoitetaan
puhutaan
minä kuuntelen
sanoja
nuuhkin
kuin nälkäinen eläin
metsää ja vihiä
tavoitanko
saisinko kiinni           rakkauden
   
järkeni pilkkoo sen osiin
aivojen mekanismit
kaikki veikeät kemiat
ymmärrän

mutta mitä on rakkaus
ja miten se tapahtuu
                                 se pakenee kokonaisena
                                            ja ehjänä siellä                                      
                           missä ei sanoja ole                                          
ja entä kun rakkaus meissä tapahtuu

olemmeko silloin enemmän
kuin metsän saalistaja           vainu           ja saalis



© AilaKaarina

sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Äidit

 

 

 

 

 

Äidit


Äiti ristin juurella
ei mikään ole muuttunut
kaikkien äitien suruista suurin
on ollut ja on aina oleva
nähdä
           lapsensa kärsimys
luissaan lihassaan moninkertaiseksi
tallentuvana
           kun ei voi auttaa
           sulkea syliin
edes silittää poskea



© AilaKaarina

maanantai 20. lokakuuta 2014

Pittoreskia

 

 

 

 

 

Pittoreskia

 

   Luminen maisema
          hohtavana
rajoittuu ikkunapokiin  
mutta tuolla jossakin hän
                                 kulkee koditon
                                 nostaa kauluksensa pystyyn
                                 ja työntää kätensä syvemmälle taskuihin
armahtaa minua

pysyy poissa taulustani



© AilaKaarina

Rakeet jyskyttävät ikkunaan

 

 

 

 

 

Rakeet jyskyttävät ikkunaan
minulla on mukava asento
sylissä kirja

           tämän kaiken
       sattumanvaraisuus
vain jossakin päivieni varrella väärä valinta
vahinko
pelkkä ajattelemattomuus

           Jyskytin ovea
                      ikkunaa



© AilaKaarina

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

En joutaisi vielä

 

 

 

 

 

En joutaisi vielä lähteä täältä
liian paljon jäisi kesken

mitä voin valmiiksi saada
kuka sen valmiiksi sanoo

entä kuolema
jospa me vain jatkamme siitä
mihin täällä           sydän
                      pysähtyi 



© AilaKaarina

Katoaako rakkauden voima

 

 

 

 

 

Katoaako
rakkauden voima
sen riemu           sen vimma

anteeksianto ja uhrautuminen
jos kuolema
on lopullinen päämäärämme

  edes parhaimmat meistä
                      voisivat nousta           kukkamerinä
                                                          aavikoille



© AilaKaarina

torstai 9. lokakuuta 2014

Oodi vanhalle ämmälle

 

 

 

 

 

Oodi vanhalle ämmälle


Vanha ämmä, noita-akka,
matriarkka iänikuinen,
Pohjan Akka, suffragetti,
feministi kautta aikain,
läksi ulos luolastansa
uroita ojentamahan.

Repäisi kapakan uksen,
suunsa ikiviisaan auki,
ammollensa ne lennätti.
Ilmoille kun heläytti
ikivanhat laulelunsa,
kaatui tuolit, pöydät, loosit,
kaatui kaikki ihmisetkin,
seinätkin jo tutisivat.

Löysi viimein etsimänsä
maitoparta Joukahaisen.
Lauloi suohon runoniekan,
sinne oppimaan syviä
aatoksia elämästä,
viisaampia laulelmia.

Näki vanhan Väinämöisen,
ennen suuren sankarimme,
nuorta neitoa himoovan,
Ainon perään kuolaamassa.
Suohon lauloi ukkoraiskan,
säälittävän harmaahapsen.
Jätti suolle nämä kaksi -
hellästi heille hymyillen.

Vanha nainen, nuori kerran,
äitinä vain ihailtuna,
madonnaksi vaiettuna,
kevyeksi riisuttuna,
oli silti rakastanut
viisaita ja tyhmempiä,
kauniita ja rumiakin,

vaan uroita aikuisia!
Tarvinnut ei punattujen
botokshuulten viehätystä,
silikonitissejääkään
eikä pepun pyöritystä!

Uljahana marssi ulos
vanha nainen naurahtaen
ajallemme. Ja menneille.
Suri yksin, itseksensä.



© AilaKaarina



maanantai 29. syyskuuta 2014

sateisena aamuna

 

 

 

 

 

sateisena aamuna yksinäinen lintu alastomassa puussa
yksinäinen lintu alastomassa puussa sateisena aamuna
alastomassa puussa sateisena aamuna           yksinäinen lintu
   
minä en päässyt syksystä pois



© AilaKaarina

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Kunnioita (Lyhennetty, korjattu runoni 1980- luvulta)

 

 

 

 

 

Kunnioita
Kaikkivaltiasta Lääketehdasta
se olkoon tie
totuus
ja elämäsi
pienessä pillerissä
           niele se
patteihin
kolotukseen
murheeseen
masennukseen
ahdistukseen
riippuvuuteen
älä mieti syitä
tyydy ole kiltisti
aikasi näköinen
mielelläsi
aina vieras



© AilaKaarina

lauantai 16. elokuuta 2014

Syksyinen myrsky

 

 

 

 

 

Syksyinen myrsky repii lehdet puista
jos sinä olisit           täällä
sataisi kultaisia pisaroita



© AilaKaarina

sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Kohtaloballadi (ikivanha nuoruuden runoni)

 

 

 

 

 

Kohtaloballadi

 

Olipa kerran sadun lailla
Viini, väkevä ja maineikas.
Ja yksin armasta vailla
eli Malja, kaunis ja sulokas.

Miten löysi tiensä Maljan luo
tuo hurmuri vailla vertaa?
Sitä mitkään juorulehdet nuo
ei kerro ainuttakaan kertaa.

Oliko se käsi Sattuman,
joka sankarimme tulisen
kumosi Maljaan, hurmaavaan,
kuin pilanpäiten, leikiten?

Kului aika rakkauden. Vaan sammui
Viinin lempi, hiljaa hiipuen.
Malja anoi, rukoili ja riutui -
pois lähti Viini - Maljan kaataen!

Mutt` miten kävi - Viini virtaa vaan
kuten sen sadun toisen,
Taikapadan, taikapuuro maahan!
“En pois pääse luotasi, en!”

se huutaa Maljalle, nääntyneelle,
joka ei tiedä taikasanaa.
Ja Viini virtaa, ei jää, ei lähde,
kulkee loputonta tuskan vanaa.


© AilaKaarina

Elän pienten päivien aikaa

 

 

 

 

 

Elän pienten päivien aikaa
ovat unetkin pieniä ja viluisia
mutta kukkakimpusta kauniimman
loivat valkoiset matarat

myös yksinäisyys on pienempää
kuin ennen sinua



© AilaKaarina

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Kun tulen vanhaksi

 

 

 

 

 

Kun tulen vanhaksi
    ethän unohda
kolkutathan oveen
 astut huoneeseen

    sytytät valon



© AilaKaarina


perjantai 11. heinäkuuta 2014

Pieni oodi vaahteralle

 

 

 

 

 

Pieni oodi vaahteralle


Kauan sitten
vuodesta toiseen
se kasvatti
sitkeää vihreyttään

puhkaisi oksansa kukkaan
varjosti viuhkallaan
paahteista ikkunaani

tai heitti minulle pieniä tähtiä

Kauan sitten
sanoin sille jäähyväiset

ja se lävisti latvansa
maailmaani
jossa se lakkaamatta
                                 ravistaa vihreyttään



© AilaKaarina

perjantai 4. heinäkuuta 2014

ei ne jäljet

         

 

 

 

 

          ei ne jäljet
jotka elämä meihin jättää

         vaan jäljet
   jotka me jätämme
          elämään



© AilaKaarina

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Häikäisee

 

 

 

 

 

Häikäisee
keväisten lehtien vihreys
puihin syöksynyt

           valo



© AilaKaarina

lauantai 17. toukokuuta 2014

Kissa ja minä

 

 

 

 

 

Kissa ja minä parvekkeella
 kumpikin omalla tuolilla
          aika pysähtyy
       iäti istumme näin
 yksissä tuumin vierekkäin

      vain jos katson sitä
                                    se katsoo pois        
minun silmäni siihen jäädä vois



© AilaKaarina

keskiviikko 14. toukokuuta 2014

(Kuusi runoa psykoanalyysista)

 

 

 

 

 

(Kuusi runoa psykoanalyysista)




niin kuin kaivaisit siivet
lapaluistasi
niihin unohtuneet
nouset jyrkänteelle

nousit jyrkänteelle

- - -

Kun hän viimein oli uskaltanut hypätä
kohti sitä kaikkea mikä oli kesannolla
hoitamatonta           hylätty
uniensa vääristymiin
jäsentymättömyyteen
menneiden vuosien hapuiluun
hän tiesi jo ettei löytäisi
suojelevaa katsetta           ettei kukaan
ollut koskaaan katsonut hänen jälkeensä
rakkaus silmissään
           hän tiesi
että se olisi hänen viimeinen hyppynsä
jossa voi luoda 
oman rakastavan katseen
siirtymään sukupolvelta toiselle
ja vaikkei olisikaan
satujen onnellista loppua
lento jatkuisi
elämän ihmeellinen huimaus


- - -


mitä minulle jäi
pitkästä matkasta menneeseen
voisin sanoa muistot
ilman kipua
tuleva ilman pelkoa
ja ainakin
tämä hetki pyrkimyksestä tekoon


- - -


riisuin vaatteeni viimeiset
ylpeyteni riekaleet
katsoin alastomuuttani miltei untuvaista
hyvin hitaasti
pukeuduin kuin opetteleva lapsi
mieleni mukaan


- - -


polku on siinä kun kulkija
löytää menneisyytensä
menneisyys kulkijansa

kunhan edes yksi oli juossut perään

- - -


Ei se vanha ollut
vain huonosti tehty
taloni
josta kaiken purin
Asuin kauan majataloissa vierashuoneissa
kellareissa ullakoilla
vieraana aina vieraana
ja taloani rakensin
purin ja rakensin vailla piirustuksia
eikä siitä koskaan valmista tullut
ei tulekaan
mutta seinät ovat avarat ja lattia luja
katossa taivaan näyttävä ikkuna


© AilaKaarina







tiistai 4. maaliskuuta 2014

Vanhan naisen kevät

 

 

 

 

 

Vanhan naisen kevät



Ennen kun jäät lähtivät
kevät jo uneksi hänessä

kunnes aurinko kurkisti puiden takaa
pajunkissat kuoriutuivat kuin poikaset
ja linnut löysivät parinsa

maailman ääriin kaikui keväinen vimma

Siis mitä siitä että oli ikää jo
mitä siitä ettei enää muistanut
kaikkea tai unohti liikaa
kunhan muisti vain
että kerran sai olla nuori

ja rakastaa 



© AilaKaarina
     

maanantai 24. helmikuuta 2014

perjantai 31. tammikuuta 2014

Vanhan naisen talvi

 

 

 

 

 

Vanhan naisen talvi

 

Nuori lämmin liha luiden päällä
riensit vaikka takki auki pakkasessa

kauan sitten
Nyt talvituuli on vähintäänkin
hankaluus ohenevilla poskilla
valkoinen maa haikeus
                      vanhoissa jalossasi



© AilaKaarina

Vanhan naisen syksy

 

 

 

 

 

Vanhan naisen syksy

 

Syksyn värien jäähyväistanssiin
valo katoaa
ja kaiken runsaus
 
mutta vielä on vaahterassa
okran ja punaisen
kaikki sävyt
ja hopeapaju sirottaa lehtensä
                                 kuin korut
hänen jalkojensa juureen



© AilaKaarina

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Nyt sen sanon

 

 

 

 

 

Nyt sen sanon
ei minä huudan sen: Tule!

Sinä ainoa
hyppää sänkyyni
vedetään peitto korville eikä nousta
ikinä
anna minun sulkea silmäni kainaloosi
jotta en enää näkisi
tätä kaikkea           en yhtään
sukupuuttoon kuolevaa lajia
en sitä jota on liikaa 
vähiten ihmistä
roikkukoon maailman reunalla
pudotkoon
en merta kuolevaa
en myrskyä nousevaa
purista minua lujaa rutista hellästi
pidä kiinni
älä koskaan päästä irti
sillä minä olen väsynyt ja vanha
taistoni taistellut
hittoako tässä pitäisi vielä
on toisten vuoro jo
minun ryppyni levätköön rauhassa
sinun ryppyjesi seassa
kaivaudutaan peiton alta lakanoista patjan alle
toisiimme
syli sylissä
           ollaan vaan 



© AilaKaarina

lauantai 25. tammikuuta 2014

Mistä on lapsen ilo tehty

 

 

 

 

 

Mistä on lapsen ilo tehty

se on tehty
sylin lämmöstä
katseen hellyydestä
hyväilystä syleilystä
käsivarsien rutistuksesta
suukkojen suloisuudesta
leikistä ja hassuttelusta
toiveiden hippusista
unelmien nuppusista
arjen pienistä hetkkistä       
läheisyyteen
tehdyistä retkistä   

niin vähästä           niin paljosta
on lapsen ilo tehty



© AilaKaarina