sunnuntai 27. heinäkuuta 2014

Kohtaloballadi (ikivanha nuoruuden runoni)

 

 

 

 

 

Kohtaloballadi

 

Olipa kerran sadun lailla
Viini, väkevä ja maineikas.
Ja yksin armasta vailla
eli Malja, kaunis ja sulokas.

Miten löysi tiensä Maljan luo
tuo hurmuri vailla vertaa?
Sitä mitkään juorulehdet nuo
ei kerro ainuttakaan kertaa.

Oliko se käsi Sattuman,
joka sankarimme tulisen
kumosi Maljaan, hurmaavaan,
kuin pilanpäiten, leikiten?

Kului aika rakkauden. Vaan sammui
Viinin lempi, hiljaa hiipuen.
Malja anoi, rukoili ja riutui -
pois lähti Viini - Maljan kaataen!

Mutt` miten kävi - Viini virtaa vaan
kuten sen sadun toisen,
Taikapadan, taikapuuro maahan!
“En pois pääse luotasi, en!”

se huutaa Maljalle, nääntyneelle,
joka ei tiedä taikasanaa.
Ja Viini virtaa, ei jää, ei lähde,
kulkee loputonta tuskan vanaa.


© AilaKaarina

Elän pienten päivien aikaa

 

 

 

 

 

Elän pienten päivien aikaa
ovat unetkin pieniä ja viluisia
mutta kukkakimpusta kauniimman
loivat valkoiset matarat

myös yksinäisyys on pienempää
kuin ennen sinua



© AilaKaarina

sunnuntai 13. heinäkuuta 2014

Kun tulen vanhaksi

 

 

 

 

 

Kun tulen vanhaksi
    ethän unohda
kolkutathan oveen
 astut huoneeseen

    sytytät valon



© AilaKaarina


perjantai 11. heinäkuuta 2014

Pieni oodi vaahteralle

 

 

 

 

 

Pieni oodi vaahteralle


Kauan sitten
vuodesta toiseen
se kasvatti
sitkeää vihreyttään

puhkaisi oksansa kukkaan
varjosti viuhkallaan
paahteista ikkunaani

tai heitti minulle pieniä tähtiä

Kauan sitten
sanoin sille jäähyväiset

ja se lävisti latvansa
maailmaani
jossa se lakkaamatta
                                 ravistaa vihreyttään



© AilaKaarina

perjantai 4. heinäkuuta 2014

ei ne jäljet

         

 

 

 

 

          ei ne jäljet
jotka elämä meihin jättää

         vaan jäljet
   jotka me jätämme
          elämään



© AilaKaarina

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Häikäisee

 

 

 

 

 

Häikäisee
keväisten lehtien vihreys
puihin syöksynyt

           valo



© AilaKaarina