Runojani nuoruudesta tähän päivään.
Istun kahvilassa kuten muut tulijat ja menijät katselen ikkunasta puuta jota myöhäisillan usva kiertää äkkiä sumu hälvenee miten epäilemättä syksynpaljas puu on olemassa
© AilaKaarina
Olen kiitollinen kommenteista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen kiitollinen kommenteista.