Nyt sen sanon
ei minä huudan sen: Tule!
Sinä ainoa
hyppää sänkyyni
vedetään peitto korville eikä nousta
ikinä
anna minun sulkea silmäni kainaloosi
jotta en enää näkisi
tätä kaikkea en yhtään
sukupuuttoon kuolevaa lajia
en sitä jota on liikaa
vähiten ihmistä
roikkukoon maailman reunalla
pudotkoon
en merta kuolevaa
en myrskyä nousevaa
purista minua lujaa rutista hellästi
pidä kiinni
älä koskaan päästä irti
sillä minä olen väsynyt ja vanha
taistoni taistellut
hittoako tässä pitäisi vielä
on toisten vuoro jo
minun ryppyni levätköön rauhassa
sinun ryppyjesi seassa
kaivaudutaan peiton alta lakanoista patjan alle
toisiimme
syli sylissä
ollaan vaan
© AilaKaarina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen kiitollinen kommenteista.