Sinä päivänä
kun olin hyvästellyt sinut viimeisen kerran
arkkusi äärellä
pääni yli lensi alkavan syksyn ensimmäiset
kaksi kurkiauraa
Ne huusivat mennessään
Hyvästi hyvästi! Ensi keväänä
vain toinen meistä palaa
Minä huusin takaisin
Minä tiedän sen jo mutta oi
linnut kertokaa
minne se toinen katoaa
joka ei enää palaa!
© AilaKaarina
Kaksoissisarelleni
Pari vuotta sitten
sinä aloit kadota minulta
Mieleeni autioitui tila
päivä päivältä suuremmaksi
kunnes nyt kun lähdit kokonaan
keräsin sinne muistot
Katselen kuuntelen niitä usein
välähdyksiä yhteisestä
alkutaipaleestamme
nuoruudestamme
vanhenemisen vuosistamme
Olet nyt missä oletkin
minun sydämessäni olet aina
kauniimpana kuin kukkameri se kaunein
aavikolla
© AilaKaarina
(Loppuosa on hieman sama kuin eräässä aiemmassa runossani mutta nyt se kuuluu vain kaksoissisarelleni)
