Kohtaloballadi
Olipa kerran sadun lailla
Viini, väkevä ja maineikas.
Ja yksin armasta vailla
eli Malja, kaunis ja sulokas.
Miten löysi tiensä Maljan luo
tuo hurmuri vailla vertaa?
Sitä mitkään juorulehdet nuo
ei kerro ainuttakaan kertaa.
Oliko se käsi Sattuman,
joka sankarimme tulisen
kumosi Maljaan, hurmaavaan,
kuin pilanpäiten, leikiten?
Kului aika rakkauden. Vaan sammui
Viinin lempi, hiljaa hiipuen.
Malja anoi, rukoili ja riutui -
pois lähti Viini - Maljan kaataen!
Mutt` miten kävi - Viini virtaa vaan
kuten sen sadun toisen,
Taikapadan, taikapuuro maahan!
“En pois pääse luotasi, en!”
se huutaa Maljalle, nääntyneelle,
joka ei tiedä taikasanaa.
Ja Viini virtaa, ei jää, ei lähde,
kulkee loputonta tuskan vanaa.
© AilaKaarina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen kiitollinen kommenteista.