Joka ilta sinä odotit
yhteistä matkaa
sukellusta metsän syvyyksiin
kuljit vapaana menit menojasi
mutta tulit kutsusta jos et heti
niin viimeistään
kun olin jo varma
että olit vihdoin napannut jänösi
ja unohtanut minut
siinä vain seisoit hiljaa
kuonosi koiran virneessä
Taas jatkoimme matkaa
sinussa minun sieluni ymmärrys
minussa sinun mielesi eläin
teitä ja polkuja riensi
onnellinen vapaus
Nyt olet mennyt
enkä koskaan ennen
ole nähnyt
sohvaa näin tyhjää
© AilaKaarina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen kiitollinen kommenteista.