sunnuntai 9. lokakuuta 2016

Saada

 

 

 

 

 

Saada viimeisiin hetkiinsä asti

nähdä aurinko


sen nousu ja lasku

lintujen sujahtavat lennot

kuulla niiden pitkät laulut 

tuulen pöyhiessä pesäpuuta

jota ei kaadettukaan


iloita menneestä

leikeistä jotka saivat nauramaan

onnesta jonka tutuksi tuli

hurmasta joka kantoi kauas

myös surusta ja tuskasta

joihin ei kuollutkaan


muistaa 

kaulaan kietoutuneet pienet kädet

joista kasvoi käsien ketju toisiin ihmisiin


tunnistaa kaikki

mitä rakasti



© AilaKaarina


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olen kiitollinen kommenteista.