Runojani nuoruudesta tähän päivään.
Tässä kohtaa syksyä puiden oksat piirtyvät esiin kuin luut laihasta vartalosta
mutta en minä niitä katso vaan hiljaisuutta eikä mikään
voisi olla nyt lähempänä kuin se
en minä
lähempänä
© AilaKaarina
Olen kiitollinen kommenteista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen kiitollinen kommenteista.