(Kesti vuosia ennen kuin pystyin koskemaan näihin runoihin, jotka liittyvät koiraan, jota syvästi rakastin)
Kuolleelle koiralleni
Joka ilta sinä odotit
yhteistä sukellusta metsän syvyyksiin
kuljit vapaana menit menojasi
mutta tulit kutsusta jos et heti
niin viimeistään
kun olin jo varma
että vihdoin nappasit jänösi
ja unohdit minut seisoit hiljaa
usein takanani kuonosi koiran virneessä
Taas jatkoimme matkaa
eikä teitä ja polkuja rientänyt
vain nainen ja koira
vaan me ja sinussa minun sydämeni
me ja minussa sinun mielesi eläin
Nyt olet mennyt
enkä koskaan ennen
ole nähnyt sohvaa
näin tyhjää
© AilaKaarina
Kiitos, Uuna ❣
VastaaPoista