Laulu vanhasta naisesta
Ei kukaan katso
ei kukaan tule
Hän istuu yksin
juo oluttaan
vanha nainen
rypyt kasvoillaan
hän katsoo ympärilleen
ei kukaan huomaa
Elämä on
mitä se on
se on yksinäisyyttä
näkymättömyyttä
se on tyhjää
se on surua
Se oli vuosia
joskus kauan sitten
jolloin hänet nähtiin
häntä katsottiin
Ei häntä ole
ei enää ole
Vain hän enää tietää
että oli ollut
hänkin oli ollut kerran
olemassa
© Ailakaarina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen kiitollinen kommenteista.