Sinua syntyväni
vielä mieleni mittaisena
kysymysteni kokoisena
kannan
kaksin sydämin
© AilaKaarina
Sinua syntyväni
vielä mieleni mittaisena
kysymysteni kokoisena
kannan
kaksin sydämin
© AilaKaarina
Opettelin luopumista
ennen lähtijöitä
vähä vähältä
tein tilaa
suurensin ikkunoita levensin ovia
työnsin aitaa kauemmaksi
lasteni kokeilla ja tunnustella
jotta he lähdön hetkellä tietäisivät
minne päin
ei ainakaan kannata mennä
jotakin tein liian varhain
jotakin liian myöhään
ehkä lastenlapsille osaisin
© AilaKaarina
Lapselleni
Näen sinussa
itseäni
enemmän kuin tahtoisin
ja perimä pakottaa
kunhan en koskaan näkisi
sinun kantavan kuolleita unelmiani
liian raskaita siipiä
© AilaKaarina
Eron hetkinäkin olivat lapseni
lähellä
näin sydämeni kiikarilla
kunnes oli aika
kääntää se toisinpäin
olen taas lähempänä itseäni
© AilaKaarina
Vasta myöhään hän huomasi
odottavansa kesää
mutta äkkiä kantoi sitä moninkertaisesti
kuin vanhat Saarat lapsiaan
synnytti ja helli
antoi pois pakon edessä
Ja ennen kuin taas on luovuttava
hän synnyttää auringon
maan ja latvustojen vihreät meret
pihlajat kukkaan syreenien tuoksun
ja taas auringon
aina vain kiihkeämmin
sillä aina vain lähempänä
kurjet huutavat
© AilaKaarina
Tänä yönä näen
äitien sankat joukot
odottamassa nuorisoaan kotiin
itsenikin siellä
vaeltamassa
ikkunasta toiseen
© AilaKaarina
Se kumahtaa sydänten kammioissa
syntyvän itkusta vanhuksen huokaukseen
samana puhtaana sointina:
saada tulla kuulluksi
© AilaKaarina
Hänkin sitten
hiihti lapsuuden laduille
oi miten luisti suksi miten valkoinen hanki
Takaisin tullessa
ladut eivät kantaneet
© AilaKaarina
Olen sytyttänyt valon
kaikkiin huoneisiini
odotan sinua
näissä jokaisessa
© AilaKaarina
Pojalle
Matkaa miehisyyteen jouduit yksin tarpomaan
minä saatoin vain näyttää tien alun
ja kulkea sen vierelläsi
kunnes minun täytyi vain
opetella luottamaan
jo orastaviin suunnistajan taitoihisi
päivä päivältä päästää irti
kun ylitit ulkoilurajojasi tietämättäni
mutta aina jälkikäteen siitä kertoen
Äiti, mun täytyi jo kokeilla
ja hyvin meni, kyllä mä pärjään
opin vastaamaan
että sinähän sen parhaiten tiedät
mutta muistan monet hiljaiset pyynnöt
jonnekin
katsothan taas poikani perään
ja vaikka huoleni kasvoivat kasvusi myötä
minun täytyi jo
luottaa
jousiampujan tarkkaan silmääsi
ja hartioittesi leveneviin kaariin
Näen nyt nuori aikuinen poikani
hymysi lämmön ja silmiesi kirkkaan voiman
ja tiedän viimein
että isättömyys on vaikeus
ei mahdottomuus mieheksi kasvuun
mutta niin iso kivi ja aina eteen vierivä
ettet voinut sitä kiertää
et talloa
vain jatkuvasti kiivetä yli
© AilaKaarina
(Kirj. v. 2012, nyt korjattu.)
Yksinäisyydessä on surullista sekin
että saat ihan rauhassa riidellä itsesi kanssa
nuokin kaksi
koira&kissa tuijottavat hetken
ja marssivat viikset vinossa
vaiti ja rintarinnan rauhallisempiin olotiloihin
Siinä
sinä
©AilaKaarina
Kun olit syntynyt
minä näin valtani määrän
mikään ei voisi estää minua
rakastamasta
ja vain katseellani
voisin pyyhkäistä sinusta
ilon
niin kuin kylmä tuuli kukasta kukan
© AilaKaarina
Mitä pienempi olit
sitä suurempi olin sinulle
annoin elämän mallin
- ai, näinkö täällä
entä jos en nähnytkään onnen
pimeää puolta
tunnistinko
kielletyt tunteet
torjutut pelot
sukupolvien opitut fraasit
tunnustinko
joko ehdin sinun taskuusi livauttaa
kellarini avaimen
© AilaKaarina
Tytär kiipeää syliin
kesken kaiken kiireisen ja tärkeän
juuri kun olen sanomassa jotakin
hän tarttuu leukaani ja katsoo silmiin hymyillen
minä näen tärkeimmän
© AilaKaarina
Eilenkö
kuin eilen
autoin poikaani haarniskaan
vyötin miekkaan ja solmin sankarin viitan
saatoin leikin riemuun
eilen
hän osti miehen tuoksua kainaloon
tytön nimi vaihtui toiseen
vuodet vaihtuivat toisiin
muistinko sen aina
tänään
© AilaKaarina
hän kääntyi pois ikkunasta
silmissään yhä
lumiset puut ja illan varjot
linnut ja oravat
nekin siellä
hämärän piilossa
katseensa lämmössä
© AilaKaarina
Hän katselee kuvaa lapsesta
jolla on tumma iho ja nälkäinen
pieni katse
otsa rypistyy mutta ei sano mitään
menee leikkeihinsä
jonain päivänä sinäkin luet
pikkuveli
© AilaKaarina
Istun kahvilassa
kuten muut
tulijat ja menijät
katselen ikkunasta puuta
jota myöhäisillan usva kiertää
äkkiä sumu hälvenee
miten epäilemättä
syksynpaljas puu
on olemassa
© AilaKaarina
Toistan päiviäni
kuin säröinen vinyylilevy
kierros vain
ja taas olen tässä
© AilaKaarina
Tänään unikin
on ystäväni
tänä onnellisena yönä
viipyy
ei ihan vielä tule
© AilaKaarina
Toisilla yllin kyllin liikaa
Toisilla
niin
vähän
ettei
se
enää
miksikään
muutu
© AilaKaarina
Iltaisin on vaikeinta
oikeastaan se alkaa heti töistä lähdettyä
oven napsahdukseen katoaa päivä
eiliset tekevät nopean hyökkäyksen
kotimatka
on liian
lyhyt
ja siinä ne taas työntyvät oven väliin äänekkäinä
kuin juhlaan kutsutut vieraat
se kaikki
mitä sinä minulle olit
© AilaKaarina
Syödä ruokansa
ja pyydellä puolelta maailmaa anteeksi
että sen syö
ja Jeesus sanoi: Ne joilla on
niille annetaan
Se on nyt optioiksi muutettu
© AilaKaarina
vihdoin me jälleen kohtasimme
niin kuin emme olisi pois menneetkään
kunnes vuosirenkaat silmissämme kavalsivat
© AilaKaarina
Viinilasi tyhjenee
minä täytyn vuorollani
mutta kuule
ei tämä kaveruus
auta
ei hän tule
sentään
annat uskoa myötämielisyyteen
hänen silmänsä pohjalla
© AilaKaarina
Näin tässä kävi
peilistä katsoo
vanheneva yksinpuhuva nainen
mikä minusta
pitikään tulla
mutta jotakin lohdullista tässä on
lempeää
olisi voinut hassumminkin käydä
© AilaKaarina
jos minulla olisi
taikasivellin
maalaisin sinusta
linnun
siinä olisi pääskyä peippoa varpusta
korppia käkeäkin
ja laulusi
satakieli
© AilaKaarina
Vuosikymmenien jälkeen
matkalla muualle
hän löysi nuoruuden kotinsa
yhden niistä
tuo se oli
tuo ovi tuo ikkuna
se onni
Lapsuutensa kodit hän muisti kaikki
vaikkei koskaan ollut kotonaan niissä
© AilaKaarina
(Uuden Runotorstain haaste v. 2022/11: Kiire)
Hänellä oli kiire
noustessaan pyyhkäisi kädellään
huulilleni pysähtyneet sanat
ja muruset pöydältä
meni
minä istuin kauan
vastapäätä
© AilaKaarina
ilon tai surun
kyyneleet
niin samannäköisinä
samasta lähteestä
© AilaKaarina
Tyttärelle
Sinä synnyit huulet tiukkana viivana
silmiäsi et avannut
ennen kuin olit maistanut maitoani
useaan kertaan
ja ilmeisesti vaihtoehtojesi
vähyydessä minut hyväksynyt
vähän isompana halusit itse leikata pihvisi
enkä saanut auttaa
lopulta istuimme molemmat pöydän alla
ja itkimme
piirsin tikulla piharajat
mutta pensasaitaan oli jäänyt pieni aukko
josta livistit
“Äiti, sä et piirtänyt tähän”
sanoit kolmevuotiaan vakavuudella
kun viimein käsi kädessä tuijotimme
porttiasi vapauteen
niin leikkialueesi sai vihonviimeisen viivansa
ja sinä pysyit rajojen sisäpuolella jopa silloin
kun taas juoksin perässäsi
saadakseni sinut kotiin tai saunaan tai jonnekin
minne et (tietenkään) halunnut
Nyt tiedän tyttäreni nuori aikuinen
silmiesi viisaudesta
että taistelukokemuksellasi sinä selviydyt
kuin sotilas jolle rauha itsensä kanssa
olikin ainoa tavoite
ja aina minä kuuntelen täältä kaukaa
käteni sylini kaikki
oveni avoinna
© AilaKaarina
Suru muutti asumaan
sulki oveni
ja kaikki ikkunat
minä istuin kauan
kädet sylissä
niin kuin ainakin vieras
© AilaKaarina
Pohjoisen kesä
Elokuu puolessa
kesä haalenee
kuin vanha taulu
tässäkö se taas oli
iät ajat me odotimme aurinkoa
jo iät ajat ovat illat viilenneet
© AilaKaarina
Kevätmaisema
taiteilijan paletista
valon kirpeyttä ja nuorta vihreää
siveltimen lennosta linnut oksille
vuoroin kiihkoa
vuoroin viivettä
ja hiljaisuutta
kunnes luonnos on valmis
Lasillinen viiniä edessäni
ajattelen häntä
joka juuri lähti odotettuna
ja huonettani
jonne en ole halunnut ketään
tänään voisi olla toisinkin
on sellainen ilta
© AilaKaarina
Luopumisesta
kertoi kotitien vaahtera
kun se pudotteli mennyttä
kesää
hetken verenpunaisena juurilla
kauan kultaiset oksat
© AilaKaarina
lähtösi on lopultakin
alkanut minussa
kuin jäykistyneet sormet
irrotan sinusta
ajatukseni
yksitellen ja varovasti
© AilaKaarina
Hiljaisuus kantaa
toisiinsa kietoutuneiden
askelten rytmin ja läheiset sanat
vieraille korvilleni
sujen ikkunan
kasvoni siinä
tulisit pyyhkisit pois
tämän hymyn
© AilaKaarina
Kaisaniemenkadulla
puolenyön aikaan
yksinkulkija kuka lie
ohitti minut
kenet lie yksinkulkijan
kätemme hipaisivat toisiaan
© AilaKaarina
Emme kohdanneet
sinä väistit
ja minä
sulkeuduin hitaasti
toisin kuin kukka
joka tekee sen kivutta
© AilaKaarina
Askeleittesi ääni vaimeni
jäi hiljaisuuteen
kaiken poissaolosi
läsnäolo
© AilaKaarina
Buchenwald 1980
oppaana entinen vanki
myös uunit muistan
kukat ja seppeleet
valokuvat
kaikki ne pienet kasvot
sen murhatun leikin määrän
© AilaKaarina