Oodi vanhalle ämmälle
Vanha ämmä, noita-akka,
matriarkka iänikuinen,
Pohjan Akka, suffragetti,
feministi kautta aikain,
läksi ulos luolastansa
uroita ojentamahan.
Repäisi kapakan uksen,
suunsa ikiviisaan auki,
ammollensa ne lennätti.
Ilmoille kun heläytti
ikivanhat laulelunsa,
kaatui tuolit, pöydät, loosit,
kaatui kaikki ihmisetkin,
seinätkin jo tutisivat.
Löysi viimein etsimänsä
maitoparta Joukahaisen.
Lauloi suohon runoniekan,
sinne oppimaan syviä
aatoksia elämästä,
viisaampia laulelmia.
Näki vanhan Väinämöisen,
ennen suuren sankarimme,
nuorta neitoa himoovan,
Ainon perään kuolaamassa.
Suohon lauloi ukkoraiskan,
säälittävän harmaahapsen.
Jätti suolle nämä kaksi -
hellästi heille hymyillen.
Vanha nainen, nuori kerran,
äitinä vain ihailtuna,
madonnaksi vaiettuna,
kevyeksi riisuttuna,
oli silti rakastanut
viisaita ja tyhmempiä,
kauniita ja rumiakin,
vaan uroita aikuisia!
Tarvinnut ei punattujen
botokshuulten viehätystä,
silikonitissejääkään
eikä pepun pyöritystä!
Uljahana marssi ulos
vanha nainen naurahtaen
ajallemme. Ja menneille.
Suri yksin, itseksensä.
© AilaKaarina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen kiitollinen kommenteista.