Näenkö vihdoin katseessasi
hitusen nöyryyttä
hämmennystä
yksinäisyyttä
jonka loit omaksi osaksesi
Katson silmiisi hetken
jotta näkisit
että olen voinut
unohtaa kaiken
tuhannet turhat askeleeni luoksesi
joka ikisen surun askeleen luotasi
olla poissa yhtä varmasti
kuin joskus olin luonasi
Näin me jäimme
kohtaloiksi toisillemme
© AilaKaarina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen kiitollinen kommenteista.