Runojani nuoruudesta tähän päivään.
Olen juurtunut
ikkunani ääreen
pihlajan vuodenaikohin
sen orastavaan vihreyteen
joka vähitellen peittää kaiken
kukkiin joita rakastan
marjoihin jotka tuovat
syksyn
Näen jo tielle selkeämmin
Vain yksinäisyys on samanlaista
© AilaKaarina
Olen kiitollinen kommenteista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen kiitollinen kommenteista.