Miten äkkiä pudotit minut
kylmien lakanoiden väliin
En enää tiedä
oliko totta se ykseys jonka löysin
yhdessä
sen ainoan rauhan
sen ainoan levon todellisimman
jonka vain toisen kanssa voi saada
Nyt en tiedä oliko totta
mikään Minne katosi ilo
joka tulvi yli rajojeni
kun ojensin käteni kaiken
sinua kohti
Katson yksinäisyyttä silmästä silmään
Hiljaisuus on kylmä henkäys
ja
tiedän
olit jo unohtanut
© AilaKaarina
Ps. Korjattu vanha runoni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen kiitollinen kommenteista.