Tämä
suru
ei mahdu
enää minnekään
tämä suru
maailman lasten puolesta
heidän jotka kaivavat kobolttia
meille
jotta voimme ylvästellä
hienoilla
kännyköillämme
sähköautoillamme
vihreällä siirtymällä
heidän jotka menevät nälkäisinä
nukkumaan
heidän jotka sotien keskelle syntyvät
elävät
haavoittuvat
kuolevat
Tämä suru
ei mahdu enää
minnekään
© AilaKaarina
Kaunis ja puhutteleva runo. Tuo suru ei todellakaan mahdu mihinkään ja on käsin kosketeltava nykyaikana. :(
VastaaPoistaKiitos Päivi <3
PoistaKoskettava runo. Monestiko tulee asiaa ajateltua. Tai että edes tietäisi lasten kaivavan kobolttia. Ei ole puhelin tai sähköauton mainoksissa mainittu, mistä ja miten materiaalit hankitaan. Pitäisi olla laki,joka velvoittaa ilmoittamaan jos lapsityövoimaa on käytetty materiaalien hankinnassa. Ei tuollaista asiaa saisi ohittaa. Surullista....😔
VastaaPoistaNyt vasta huomasin viestisi Saassa. Kiitos <3
PoistaSinä sen sanoit, jopa kauniisti runon muodossa.
VastaaPoistaTämä sähköauto ja kaikenlainen SÄHKÖ-huuma ja sen tuoma koboltti - ei pelkästään kuka kaivaa, vaan sekin miten paljon kaikenmaailman akkujen (nyt jo ammattiautoihinkin) jättimäiset koot kuluttavat energiaa, sitä tulevaisuuden (eli lastemme) energiaa ja mihin kaikki se siitä jäävä jäte....
Järjettömimmältä tuntuu, että kehittyvissä maissa nähdään tämäkin asia pidemmälle kuin meille kehittyneissä maissa!!
Hienouden aika,
sitäkö viestimme tässä,
järjettömässä elämässä?
Kiitos kommentistasi Repolainen. Vielä muutama vuosi sitten tästä koboltin kaivuusta oli lehdessä muutama juttu mutta en enää niitä löydä. Myös lapsityövoimasta puhuttiin. Se järkytti.
Poista