ei ne jäljet

         

 

 

 

 

          ei ne jäljet
jotka elämä meihin jättää

         vaan jäljet
   jotka me jätämme
          elämään

© AilaKaarina

Häikäisee

 

 

 

 

 

Häikäisee
keväisten lehtien vihreys
puihin syöksynyt

           valo

© AilaKaarina

Kissa ja minä

 

 

 

 

 

Kissa ja minä parvekkeella
 kumpikin omalla tuolilla
          aika pysähtyy
       iäti istumme näin
 yksissä tuumin vierekkäin

      vain jos katson sitä
                                    se katsoo pois        
minun silmäni siihen jäädä vois

© AilaKaarina

(Kuusi runoa psykoanalyysista)

 

 

 

 

 

(Kuusi runoa psykoanalyysista)

niin kuin kaivaisit siivet
lapaluistasi
niihin unohtuneet
nouset jyrkänteelle

nousit jyrkänteelle

- - -

Kun hän viimein oli uskaltanut hypätä
kohti sitä kaikkea mikä oli kesannolla
hoitamatonta           hylätty
uniensa vääristymiin
jäsentymättömyyteen
menneiden vuosien hapuiluun
hän tiesi jo ettei löytäisi
suojelevaa katsetta           ettei kukaan
ollut koskaaan katsonut hänen jälkeensä
rakkaus silmissään
           hän tiesi
että se olisi hänen viimeinen hyppynsä
jossa voi luoda 
oman rakastavan katseen
siirtymään sukupolvelta toiselle
ja vaikkei olisikaan
satujen onnellista loppua
lento jatkuisi
elämän ihmeellinen huimaus


- - -


mitä minulle jäi
pitkästä matkasta menneeseen
voisin sanoa muistot
ilman kipua
tuleva ilman pelkoa
ja ainakin
tämä hetki pyrkimyksestä tekoon


- - -


riisuin vaatteeni viimeiset
ylpeyteni riekaleet
katsoin alastomuuttani miltei untuvaista
hyvin hitaasti
pukeuduin kuin opetteleva lapsi
mieleni mukaan


- - -


polku on siinä kun kulkija
löytää menneisyytensä
menneisyys kulkijansa

kunhan edes yksi oli juossut perään

- - -


Ei se vanha ollut
vain huonosti tehty
taloni
josta kaiken purin
Asuin kauan majataloissa vierashuoneissa
kellareissa ullakoilla
vieraana aina vieraana
ja taloani rakensin
purin ja rakensin vailla piirustuksia
eikä siitä koskaan valmista tullut
ei tulekaan
mutta seinät ovat avarat ja lattia luja
katossa taivaan näyttävä ikkuna


© AilaKaarina

Vanhan naisen kevät

 

 

 

 

 

Vanhan naisen kevät

Ennen kun jäät lähtivät
kevät jo uneksi hänessä

kunnes aurinko kurkisti puiden takaa
pajunkissat kuoriutuivat kuin poikaset
linnut löysivät parinsa

ja maailman ääriin kaikui keväinen vimma

Siis mitä siitä että oli ikää jo
mitä siitä ettei enää muistanut
kaikkea tai unohti liikaa
kunhan muisti vain
että kerran sai olla nuori

ja rakastaa 

© AilaKaarina
     

surunauhat

 

 

 

 

 

surunauhat
silmien alla

yksin nukutuista öistä

© AilaKaarina

Vanhan naisen talvi

 

 

 

 

 

Vanhan naisen talvi

 

Nuori lämmin liha luiden päällä
riensit vaikka takki auki pakkasessa

kauan sitten
Nyt talvituuli on vähintäänkin
hankaluus ohenevilla poskilla
valkoinen maa haikeus
                      vanhoissa jalossasi

© AilaKaarina