Kaikki me sitä etsimme
emme halua ajatella
että sillä olisi hinta
sehän kuuluu kaikille
siellä toisessa maailmassa
jollakin toisella planeetalla
täällä me tarraamme kiinni
kuka pelotta riemu sydämessä
kuka peläten tarraa silti
saadaksemme kokea sen
edes hetken
tässä maailmassa missä mikään
ei mene tasan
© AilaKaarina
Vanheta niin
että säilyisi myötätunto
ja lämmin nauru
ja niin
ettei yksin hopeapajuni oksissa
ilta-aurinko säkenöisi
© AilaKaarina
Murheellisten päivien
houkutuslintuna
toivo
nostaa katseen ylös
pitää pystyssä
© AilaKaarina
Säälimättä
elämä
meidät paljastaa
haurastuvien luiden
ja ohenevan ihon alta
suupielten viivoista
katseesta
se juoruaa lopulta sen
minkä kielsimme
peitimme
petimme
unohdimme
mitä rakastimme
© AilaKaarina
Se hetki
jolloin olemme vapaita
itsestämme
löydymme toisillemme
ilman kuvitelmaa
onko jossain
leikkauspisteemme
vai jäämmekö
lähelle
https://sushuokailee.blogspot.com/search/label/runotorstai
En sano:
tämä aikamme
sillä aina
on ihmisyys
tasatahtiin
marssivien saappaiden alle
kuristettu panssarivaunujen telaketjuihin
silvottu ohjuksin
ja haudattu ahneuden ja vallanhimon
pohjattomiin kammioihin
Sanon: sinä ihminen
Mutta aina jossakin
nousee hän
joka ei
vaikene
käännä katsettaan pois
Ja kasvaa uusi oras
Sanon: Sinä
Ihminen
© AilaKaarina
Runotorstain teemaan 'syksy', viikot 35-36/2022
Hiljaisten puiden polkua
käy syksy
kohti ikkunaani
puut kumartavat
sateessa
lehdet soihtuina
värähtävät tuulen huutoon
Särähti lasi
© Ailakaarina
