Puistoista

 

 

 

 

 

Puistoista
teiden varsilta
he katkovat puiden alaoksat
jotta ihminen
voi kulkea pystyssä päin
minä kumartaisin mielelläni

© AilaKaarina

Ehkä ei olekaan

 

 

 

 

 

Ehkä ei olekaan
elämää suurempia unia

vaan todellisempia
okrankultaisessa hehkussaan
kuin arkiset päivämme
on vain ensin
taivutettava maailma

jotta taivaat taipuvat

© AilaKaarina

Näemmekö (Runotorstain teemaan Symmentria)

 

 

 

 

 

Näemmekö lastenlapsissamme
jatkumon
lastemme valinnoissa
lastensa äidiksi isäksi
rakkautemme

puun jonka istutimme
tehdyn työn hedelmät
elämämme lohdullisen symmetrian

© AilaKaarina

Saunottu

 

 

 

 

 

Saunottu
kynttilät sytytetty
kissa keränä sängylläni
nostaa päänsä
kun kuljen ohi

lauantai-ilta
moninkertaisena kopiona
(vain kissa
milloin missäkin)

       tuijotan

  yksinäisyyttäni
      yritystäni

muuntaa se
joksikin muuksi

© AilaKaarina

Et sinä ole poissa (kuolleen koirani muistolle)

( Ensimmäinen versio)

 

 

 

 

Et sinä ole poissa
kuinka voisitkaan
sillä se jota on syvästi rakastettu
ei katoa koskaan

sinun uljautesi
uskollisuutesi ja leikkimielesi
pysyvät minussa ilona
lohtuna
kiitollisuutena

metsäisten vaelluksiemme
vapaudessa

© AilaKaarina

Kaikki me

 

 

 

 

 

Kaikki me sitä etsimme
emme halua ajatella
että sillä olisi hinta
sehän kuuluu kaikille

siellä toisessa maailmassa
jollakin toisella planeetalla

täällä me tarraamme kiinni
kuka pelotta riemu sydämessä
kuka peläten tarraa silti

saadaksemme kokea sen
edes hetken
tässä maailmassa missä mikään
ei mene tasan

© AilaKaarina

Vanheta niin

 

 

 

 

 

Vanheta niin
että säilyisi myötätunto
ja lämmin nauru
ja niin

ettei yksin hopeapajuni oksissa
ilta-aurinko säkenöisi

© AilaKaarina