luonasi
kiedon kädet
ympärillesi
katselen olkasi yli
hiljaista itseäni
siellä
ikkunan edessä
yön istujaa
huoneessa kävijä
ei tiedä
miten kaukana olen
miten huudan
hänelle vastaukseni
saadakseni ääneeni
normaalit desibelit
© AilaKaarina
He sanovat
sinä valitset itsesi
tai
jos et voikaan valita elämääsi
muista asenteesi siihen
Kenelle he sen sanovat
Hänelle joka etsii raunioista lastaan
Hänelle joka pakenee vuorten ja merten yli
konekiväärien tulitusta
Hänelle joka katselee tulvaan vajoavaa kotiaan
Hänelle joka seisoo köyhien jonossa leipäpalan tähden
Hänelle he sen sanovat
kääntävät kylkeään pehmeissä vuoteissaan
älypuhelimillaan seuraavat pörssilukemia
© AilaKaarina
Kun et unessakaan
voi tehdä niin kuin
muut
tiedät olevasi aito
individualisti
© AilaKaarina
Puistoista
teiden varsilta
he katkovat puiden alaoksat
jotta ihminen
voi kulkea pystyssä päin
minä kumartaisin mielelläni
© AilaKaarina
Ehkä ei olekaan
elämää suurempia unia
vaan todellisempia
okrankultaisessa hehkussaan
kuin arkiset päivämme
on vain ensin
taivutettava maailma
jotta taivaat taipuvat
© AilaKaarina
Näemmekö lastenlapsissamme
jatkumon
lastemme valinnoissa
lastensa äidiksi isäksi
rakkautemme
puun jonka istutimme
tehdyn työn hedelmät
elämämme lohdullisen symmetrian
© AilaKaarina
Saunottu
kynttilät sytytetty
kissa keränä sängylläni
nostaa päänsä
kun kuljen ohi
lauantai-ilta
moninkertaisena kopiona
(vain kissa
milloin missäkin)
tuijotan
yksinäisyyttäni
yritystäni
muuntaa se
joksikin muuksi
© AilaKaarina
