Sen minkä päivältä piilotin

 

 

 

 

 

Sen minkä päivältä piilotin
sen yö etsi
pysähdytti kohtaamaan

kaipauksen

edes
unessa

© AilaKaarina

Sinäkö se olet (Runotorstain 454. haaste Suku)

 

 

 

 

 

 

Sinäkö se olet
ihmisen sukua           sinä

joka rakastat kysymyksiä enemmän
kuin vastauksia

joka et päästä helpolla itseäsi
et muitakaan
sillä aina on olemassa
mahdollisuus

sinä joka uskallat eksyä

ja nöyrtyä kysymään tietä
sillä aikaa on vähän

joka annat enemmän kuin otat
pidät huolta niistä jotka ovat vailla

olipa se pihan ainoa puu
kedon viimeiset kukat
tai ne joilla on nälkä ja vilu

sinä joka ymmärrät pelätä pimeää

mutta polte sydämessä menet sitä kohti
sillä kysymyksesi ovat siellä

© AilaKaarina

Elämä

 

 

 

 

 

Elämä ilman
toivoa
           Kevät
jota ei tullutkaan

© AilaKaarina

Onko kellään (edes) oikeutta

 

 

 

 

 

Onko kellään (edes)
oikeutta
olla suvaitsevainen
olla olevinaan           jotakin parempaa
kuin ne suvaitut
(kuka meistä on toisen kopio)

siis yhdistykää Erilaiset
sietäkää meitä
olemme enemmistönä
      vähäisemmän
           ajattelun ja tunteen
           mestareina

© AilaKaarina

(Maailmassa vuonna 2017)

 

 

 

 

 

(Maailmassa vuonna 2017)

 

Arkinen onneni
jota olen hitaasti
kivi kiveltä rakentanut

on silti surullisen kevyt
mutta silti voin
luoda
      onnen arpani avulla

omaa selviytymistarinaani
mieleni kevättä           päivästä päivään

hokea sitä kuin mantraa
punoa siihen           toivon
kirkkaimmat värit

kevyttä höyhenen kevyttä
mutta onnea

- - -

Sinun elämäsi päivät
valuvat
kaiken puutteeseen

et voi saada kiinni
et  päästää pois

et purkaa ja rakentaa parempaa

eikä minulla ole lohdun sanoja
olet siellä           olet täällä
marginaalimaailmassasi

hyvinvoivien kieltämänä
eivät he halua tietää

että kuluneen vaatteesi alla
on sykkinyt
lapsen purppurasydän

© AilaKaarina

Mielen vallankumous

 

 

 

 

 

Mielen vallankumous

 

Tämän kevääni kirjoitan runoksi
johon lisään lintujen huilut soimaan kirkkaimmin
nostan maan uumenista orastavan vihreyden
hipomaan taivaita
lasken valon kaiken keskelle niin häikäisevän
että on hetkeksi suljettava silmät
liian kauan
hämärään tottuneet

Annan mieleni liitää yli maailman surun
ja kärsimyksen 

ja levitän nopein varmoin vedoin niiden ylle
toivon ilmakehän

© Ailakaarina

(Runonevan 40. haasteeseen Vihreä)

Kuulin kaukaa ketun huutavan

 

 

 

 

 

Kuulin kaukaa ketun huutavan
             ketun ikävää

          huuto huudolta
                lävistyi
                  yön
                sydän

© AilaKaarina