Ikkunan takana vain riisuutuvia puita
Osoitteessa: https://pienettarinat.blogspot.com/2018/07/ikkunan-takana-vain-riisuutuvia-puita.html
sunnuntai 22. lokakuuta 2017
sunnuntai 15. lokakuuta 2017
Sadetta ja hiljaisuutta (Runotorstain 470. haasteeseen Märkä)
Sadetta ja hiljaisuutta
Sadetta ja hiljaisuutta
ei edes ropinaa ikkunaan
Pitkän pimeän illan olen paennut
lakannut teeskentelemästä
että kaikki on hyvin
repussani sininen lasi ja tilkka luomuviiniä
vain bluesin soidessa pääni sisällä
Olisi edes joku jota kaivata
© AilaKaarina
sunnuntai 8. lokakuuta 2017
Se katse (Runotorstain 469. haasteeseen Katse)
Se katse
piirtyi mieleni kankaalle
syvin vedoin
ei se ollut vain
kaipaus
jota katsoin kuin omaani ja tiesin
ettei hänkään heti unohtaisi
kyyhkysten pakoa
niiden huudon viiltäessä taivaita
© AilaKaarina
tiistai 3. lokakuuta 2017
Mieleni jo syksyyn kääntyneenä
Mieleni jo syksyyn kääntyneenä
hämmästelee
yltiöpäisinä kukkivia samettiruusuja
hautajaisiin eksyneitä bilettäjiä
© AilaKaarina
sunnuntai 24. syyskuuta 2017
Vaahterat vaihtoivat ylleen kultaa (Runotorstain haasteeseen Ruska)
Vaahterat vaihtoivat ylleen kultaa ja purppuraa
ja se sai minut
toistamaan itseäni
mielen pintaan nousi suru
siitä kun tämä kaikki on pian ohi
siitä että oma turneeni on pian ohi
mutta viimeistä valoa vasten piirtyneet puiden
puhtaat siluetit
muistamaan olennaisen:
viimeiseen asti ylväänä luopui elämä
© AilaKaarina
tiistai 19. syyskuuta 2017
Niin syvälle syksyyn
Niin syvälle syksyyn
olen jälleen kulkenut
etten enää erottaisi itseäni täältä
en metsän pylväiköstä
en hehkusta
joka mieleni rajoja siirtää
en luopumisesta joka tyynesti
on
ellei minussa olisi
tämä kumaruus
kaiken edessä
© AilaKaarina
tiistai 12. syyskuuta 2017
Syysillan hämärään (Runotorstain haaste Veto)
Syysillan hämärään sytytän
kynttilät
työnnän itseni valojen ja varjojen sekaan
ja valehtelisin jos sanoisin
etten viihdy
tai jos
että viihdyn
tämä kolotus
mieleni vetoisissa huoneissa
on vain liian kauan
ollut liian tuttua
© AilaKaarina
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)