keskiviikko 3. tammikuuta 2018

Minun rakkauteni

 Maaliskuu 2022, Runotorstain haastesana Totuus 

Runotorstai - Totuus

 vetäjä  vetäjänä


 

 

Minun rakkauteni

ei ole pitkämielinen ikuisesti 

ei lempeä loputtomasti

Se on kadehtinut kerskannut ja pöyhkeillyt

ja käyttäytynyt huonosti

Se on etsinyt omaansa

katkeroitunut ja muistellut kauan

kärsimäänsä pahaa


Mutta vääryydestä

se ei kykene iloitsemaan

Totuutta

se vielä etsii

Paljon se kestää

paljon se uskoo ja kaikessa toivoo

paljon se kärsii 

vaikka siinä on se

helisevä vaski

mutta jos sillä yhä olisi

lapsen mieli

olisi lapsen rakkaus

joka kaiken saamansa pahan

antoi aina anteeksi


© Ailakaarina

maanantai 25. joulukuuta 2017

Vain tämän varmuudella tiedän

 

 

 

 

 

Vain tämän varmuudella tiedän:
se alkoi ennen minua ja
jatkuu minun jälkeeni


elämä



© AilaKaarina

lauantai 16. joulukuuta 2017

Kuinka kauan (Runotorstain haaste Lumi)

 

 

 

 

 

Kuinka kauan siihen tarvitaan
ettei enää muista miltä tuntuu

odottaa häntä

nähdä

ja juosta vastaan

oliko se kuin auringon häikäisyä
olisivat pilvet paenneet

lumen alta
kukat repäisseet itsensä ilmi


oliko se



© AilaKaarina


maanantai 4. joulukuuta 2017

Lähtölaskenta evakkotielle (Äidilleni)

 

 

 

 

 

Lähtölaskenta evakkotielle

 


Tytön silmissä pelon sävy
jollaisesta ne eivät olleet tienneet
koskaan ennen
ylhäällä

taivaan sini ja jylisevät teräslinnut
nämäkö ne ovat           kuoleman airueet
joista aikuiset puhuivat
ja kauhun siivet kantapäissään tyttö juoksee metsään
jossa
nuori sotilas auttaa hongan suojaan

kun koti on liian kaukana
Koti on liian kaukana



© AilaKaarina

maanantai 20. marraskuuta 2017

Kunpa ne edes

 

 

 

 

 

Kunpa ne edes parahtaisivat
kun revimme lehdet
taitamme oksan
teemme haavan kylkeen
                       huutaisivat
kuoleman terän iskeytyessä

puut



© AilaKaarina

lauantai 11. marraskuuta 2017

Mieleni marraskuuhun (100 kertaa korjattu runo Runotorstain haasteeseen Marraskuu ☺)

 

 

 

 

 

Mieleni marraskuuhun minä jätän sinut
unohdan menneen niin kuin sitä ei olisi ollutkaan
valon
jonka sammutimme

siitä pimeästäkin

häivytän ääriviivani
kaiken mitä minusta olit halunnut
ja itse halusin
jotta et minua löytäisi

katoan vain yhdeksi 

miljardien joukkoon



© AilaKaarina