Murheellisten päivien

 

 

 

 

 

Murheellisten päivien
houkutuslintuna
toivo
nostaa katseen ylös
pitää pystyssä

© AilaKaarina

Säälimättä

 

 

 

 

 

Säälimättä 
elämä
meidät paljastaa
haurastuvien luiden
ja ohenevan ihon alta

suupielten viivoista
katseesta

se juoruaa lopulta sen
minkä kielsimme
           peitimme
           petimme
           unohdimme

mitä rakastimme

© AilaKaarina

Se hetki

 
 

 

 

 

 

      Se hetki
jolloin olemme vapaita
itsestämme
löydymme toisillemme
ilman kuvitelmaa

      onko jossain
 leikkauspisteemme
     
vai jäämmekö
lähelle

© AilaKaarina

En sano

https://sushuokailee.blogspot.com/search/label/runotorstai

Runotorstai 9/22 Toivo

 

 

 

 

En sano:
tämä aikamme
sillä aina
on ihmisyys

isketty kirveen terän alle

nuolen kärkeen 

tallattu

tasatahtiin
marssivien saappaiden alle
kuristettu panssarivaunujen telaketjuihin
silvottu ohjuksin
ja haudattu ahneuden ja vallanhimon
pohjattomiin kammioihin
Sanon: sinä ihminen

Mutta aina jossakin
nousee hän
joka ei
           vaikene
käännä katsettaan pois

Ja kasvaa uusi oras
Sanon: Sinä
  Ihminen

© AilaKaarina

Hiljaisten puiden polkua (Runotorstain teemaan 'syksy', viikot 35-36/2022)

• Runotorstai
• Runotorstai SYYS

Runotorstain teemaan 'syksy', viikot 35-36/2022

 

 

 

 

Hiljaisten puiden polkua

käy syksy

kohti ikkunaani

puut kumartavat

sateessa 

lehdet soihtuina

värähtävät tuulen huutoon

Särähti lasi

© Ailakaarina

(Maailmassa vuonna 2015; Kuuntelen)

 

 

 

 

 

(Maailmassa vuonna 2015; Kuuntelen)


Kuuntelen
puiden hiljaista puhetta
kaareutuva vihreys 

on todellinen
kuin on maailma
täynnä kuoleman tantereita
ja kärsimystä
jaksaakseni
minussa lepää nyt vain
ilo

ja puiden kauneus

© AilaKaarina

Kunpa muistaisimme

 

 

 

 

 

Kunpa muistaisimme
miten paljon meillä on
kun vielä
meillä on toisemme
rakkautta

riittävästi
yhteiseen illalliseen
keskusteluun
toistemme syliin
myös riitaan
ja murheeseen

eikä vasta sitten

kun meitä
ei enää ole

© AilaKaarina