Kaikki sanani on jo sanottu
ajatukseni ajateltu
runoni kirjoitettu eri kielillä
kuka minussa ajattelee nyt?
menneisyyteni
ihmiset
puhutut sanat luetut tekstit
kirjat ja analyysit kaikki
elämäni teatterit
mikä minussa on totta ja pysyvää
ja pitääkö olla
minä maailmojen palasista koottu
vain geeneissäni pysyvästi
syntyvänä
elämän sattumusten ja valintojeni minuudeksi
kuka siis olen kun itseäni
kysyn
© AilaKaarina
Maailman lapset
Maailman lapset
ovat lintuja
lentävät pieniä unelmiaan kohti
katsovat meitä
korkeuksista joita me emme
enää muista
kaivaten meitä jotka emme
heitä ansaitse
kielletyt hyljätyt unohdetut lapset
katsovat meitä pieniä aikuisia
ihmetys silmissään
© AilaKaarina
Emme haluaisi nähdä itseämme
työntämässä rollaattoria
laiha ruokakassi istuinosassa
muistuttamassa
yksinäisestä ateriasta
pienen pöydän ääressä
tiskaamassa päivästä päivään
yhtä
lautasta kuppia lusikkaa veistä haarukkaa
lukemassa kirjaa ja keskustelemassa siitä
itsemme kanssa
hieromassa väsynyttä selkäämme kipukoukulla
saattamassa itseämme saunaan kädestä pitäen
nostamassa lauteille
varovasti
sytyttämässä kynttilää ikkunalaudalle
kuin kutsuna jo kenen tahansa tulla
© AilaKaarina
Maaliskuu 2022, Runotorstain haastesana Totuus
Minun rakkauteni
ei ole pitkämielinen ikuisesti
ei lempeä loputtomasti
Se on kadehtinut kerskannut ja pöyhkeillyt
ja käyttäytynyt huonosti
Se on etsinyt omaansa
katkeroitunut ja muistellut kauan
kärsimäänsä pahaa
Mutta vääryydestä
se ei kykene iloitsemaan
Totuutta
se vielä etsii
Paljon se kestää
paljon se uskoo ja kaikessa toivoo
paljon se kärsii
vaikka siinä on se
helisevä vaski
mutta jos sillä yhä
olisi
lapsen mieli
olisi lapsen rakkaus
joka kaiken saamansa pahan
antoi aina anteeksi
© Ailakaarina
Vain tämän varmuudella tiedän:
se alkoi ennen minua ja
jatkuu minun jälkeeni
elämä
© AilaKaarina
Kuinka kauan siihen tarvitaan
ettei enää muista miltä tuntuu
odottaa häntä
nähdä
ja juosta vastaan
oliko se kuin auringon häikäisyä
olisivat pilvet paenneet
lumen alta
kukat repäisseet itsensä ilmi
oliko se
© AilaKaarina
Lähtölaskenta evakkotielle
Tytön silmissä pelon sävy
jollaisesta ne eivät olleet tienneet
koskaan ennen
ylhäällä
taivaan sini ja jylisevät teräslinnut
nämäkö ne ovat kuoleman airueet
joista aikuiset puhuivat
ja kauhun siivet kantapäissään tyttö juoksee metsään
jossa nuori sotilas auttaa hongan suojaan
kun koti on liian kaukana
Koti on liian kaukana
© AilaKaarina
