torstai 5. joulukuuta 2024

Tämä suru

 





Tämä

suru

ei mahdu

enää minnekään

tämä suru

maailman lasten puolesta

heidän jotka kaivavat kobolttia

meille

jotta voimme ylvästellä

hienoilla

kännyköillämme

sähköautoillamme

vihreällä siirtymällä

heidän jotka menevät nälkäisinä

nukkumaan

heidän jotka sotien keskelle syntyvät

elävät

haavoittuvat

kuolevat


Tämä suru

ei mahdu enää

minnekään





© AilaKaarina




torstai 22. helmikuuta 2024

Mikä saa meidät uskomaan






Mikä saa meidät uskomaan

että torjumalla tunteen

se pysyy poissa

ei

suru tuska pelko viha katkeruus


vain kiertävät taaksemme

ja iskevät silloin kun vähiten odotamme



paitsi rakkaus

se ei piittaa

tulee ja menee miten tahtoo



© AilaKaarina



 

tiistai 14. marraskuuta 2023

sunnuntai 19. helmikuuta 2023

Toisen uni

Viikon 8/2023 Krapu, 100 sanaa otsikon kanssa. Annetut sanat, joita saa taivuttaa ovat kupla, ummehtunut ja vanki. Tämä on joskus ollut haastetarinana aiemminkin, nyt jo lopetettuun Runonevan haastekirjoitukseen (haasteen nimeä en enää muista). Linkki: 

https://pienettarinat.blogspot.com/2018/08/toisen-uni-runonevan-11-haasteeseen.html

perjantai 18. marraskuuta 2022

torstai 29. syyskuuta 2022

Jos osaisin

136. Jos osaisin 



Jos osaisin

kirjoittaisin sinulle runon

merestä kahden saaren välissä

ja saaresta joka ei ole enää

autio

Sen kivisestä maaperästä kasvaa

puita pensaita           Kukkia

kuolleeksi luulemiani

vaaleita hentoja orastavia


outoja unohtuneita

villinä rehottavia

täyteen loistoonsa puhkeavia

punaisia oransseja keltaisia

auringon kultaamia


Jos osaisin kertoisin

että merellä on nimi

Kaipaus


Sen yllä lentävät linnut

kuolleeksi luulemani

lennossaan arat ja etsivät


ja ne unohtuneet oudot 

suuret vahvat pelottomat

tulen hehku siivissään

myös kurkiaurat

jotka kutsuin takaisin

heräävään lämpöön


Eikä minun saareni ole autio

Se on täynnä syntymää

uutta kevättä kesää 


Kaipauksen yli 

minä ojensin käteni

Nyt annan sen levätä

sinun kädessäsi



© AilaKaarina


Viikon 39/2022 Krapu, 100 sanaa kera otsikon. Nyt kuvahaaste: 

 

Krapua vetää SusuPetal 

SusuPetal

sunnuntai 25. syyskuuta 2022

En tiennyt

 





En tiennyt

tai muistanut

että ihmiseen mahtuu näin paljon

iloa

että nauru voi olla kirkas

ja vapaa


Mennyt elämä

itseni hyväksymä

vahvistama

allekirjoittama


poissurtu

käänsi selkänsä

tehtävänsä tehneenä



© AilaKaarina


lauantai 24. syyskuuta 2022

Maailmassa siellä jossain (Runotorstai, vko 38)

https://susulvoo.blogspot.com/2022/09/runotorstai-aiheena-paattavaisyys.html 





Maailmassa

siellä jossain kaukana lähellä

omassa todellisuudessaan kaikki 

on mahdollista

Säe toiseen on totta

vahva ja varma

katkeamaton           katoamaton

Tämän maailman kuvitelmiin

epäilyyn

epäuskoon           valintoihin

päätöksiin

olen väsynyt


Siirrän itseni pois

yhdestä toiseen

           maailmaan

uskon ja rakastan



© AilaKaarina


lauantai 17. syyskuuta 2022

Yö vaeltaa Runotorstain haasteeseen vko 37. Aiheena uneton yö, ja Juicen hetki eli 03:30

https://susulvoo.blogspot.com/2022/08/runotorstai-150922-aiheena-uneton-yo-ja.html



 


Yö vaeltaa omassa syvyydessään

hitaasti

Maailma ympärilläni on 

hiljaa

ja kaipaus jo niin lähellä

että voisin koskettaa


Olenko koskaan ennen halunnut mitään näin

hitaasti

löytää hitaasti

minä joka aina olen halunnut kaiken

heti


ja mennä pois


Yö etsii aamun valoa

minä sinua



© Ailakaarina

perjantai 16. syyskuuta 2022

En siihen totu

Runotorstain haaste viikoille 37-38: 

https://susulvoo.blogspot.com/2022/08/runotorstai-150922-aiheena-uneton-yo-ja.html





En siihen totu

sen seuraan vain alistun

huomaamattani


aloin puhella sille

kunnes jonakin tummana hetkenäni istutin eteeni

ja kerroin päivän kuulumiset

Pian jo vähän siivoilimme yhdessä

kävimme kaupoissa ja lenkillä

Nyt iltaisin

luen sille sujuvasti runoja ääneen


ja yöksi kääntyy pitkien tuntien päivä

Jossain kudotaan tummaa nauhaa



© AilaKaarina


perjantai 18. maaliskuuta 2022

Miten kaipaan

 





Miten kaipaan 

nähdä ilman muuta pyydettä 

kuin rehellisyys

ihmisen 

ihmeen


vain kuunnella ja kuulla

vain katsoa ja nähdä

toinen

olla itse katsottu ja nähty

kuunneltu ja kuultu

ilman muuta pyydettä 



© AilaKaarina


sunnuntai 20. helmikuuta 2022

Laulu vanhasta naisesta

Laulu vanhasta naisesta





Ei kukaan katso

ei kukaan tule

Hän istuu yksin

juo oluttaan

vanha nainen

rypyt kasvoillaan

hän katsoo ympärilleen

ei kukaan huomaa

Elämä on

mitä se on

se on yksinäisyyttä

näkymättömyyttä

se on tyhjää

se on surua



Se oli vuosia

joskus kauan sitten

jolloin hänet nähtiin

häntä katsottiin

Ei häntä ole

ei enää ole

Vain hän enää tietää

että oli ollut

hänkin oli ollut kerran

olemassa



© Ailakaarina

torstai 11. marraskuuta 2021

Koivun vaitonaisuuden

 

 

 

 


Koivun vaitonaisuuden

sen joka viimeisenä luovutti

tunnistan

marraskuun

kuusten kylmät oksat

ne lähimpänä maata

tummimmat


© AilaKaarina

torstai 25. maaliskuuta 2021

Olen myöhäisten iltojen istuja

Vanha runoni hieman muokattuna. Toisessa blogissani, Runopajani, on välimerkeillä ja sieltä Uuden Runotorstai 21/12 -haasteeseen Suden hetki:

 




Olen myöhäisten iltojen istuja

            taas katsellut metsikköä

joka pian kaadetaan

            kirjoittanut turhia sanoja

kaipauksesta

Puut mykkinä seisovat kuin ymmärtäisivät



© AilaKaarina


 

 

 

 

 

sunnuntai 21. maaliskuuta 2021

(Aamuyö 2021)

 

 

 

 


(Aamuyö 2021)

 

 

Yönsyvä maisema 

ikkunani takana

           miten rakastan istua tässä

katsella puita

odottaa aamuyön valoa

jolloin jokainen oksa piirtyy selkeämmin

tähänkin yöhön



© Ailakaarina