Laulu vanhasta naisesta
Ei kukaan katso
ei kukaan tule
Hän istuu yksin
juo oluttaan
vanha nainen
rypyt kasvoillaan
hän katsoo ympärilleen
ei kukaan huomaa
Elämä on
mitä se on
se on yksinäisyyttä
näkymättömyyttä
se on tyhjää
se on surua
Se oli vuosia
joskus kauan sitten
jolloin hänet nähtiin
häntä katsottiin
Ei häntä ole
ei enää ole
Vain hän enää tietää
että oli ollut
hänkin oli ollut kerran
olemassa
© Ailakaarina
Koivun vaitonaisuuden
sen joka viimeisenä luovutti
tunnistan
marraskuun
kuusten kylmät oksat
ne lähimpänä maata
tummimmat
© AilaKaarina
Suora linkki viikon 36 Krapuhaasteeseen: https://pienettarinat.blogspot.com/2021/09/jaahyvaiset.html
Vanha runoni hieman muokattuna. Toisessa blogissani, Runopajani, on välimerkeillä ja sieltä Uuden Runotorstai 21/12 -haasteeseen Suden hetki:
Olen myöhäisten iltojen istuja
taas katsellut metsikköä
joka pian kaadetaan
kirjoittanut turhia sanoja
kaipauksesta
Puut mykkinä seisovat kuin ymmärtäisivät
© AilaKaarina
(Aamuyö 2021)
Yönsyvä maisema
ikkunani takana
miten rakastan istua tässä
katsella puita
odottaa aamuyön valoa
jolloin jokainen oksa piirtyy selkeämmin
tähänkin yöhön
© Ailakaarina
Viikon 11 Krapu sanoilla hauska, vaimentaa ja eristäytyminen. Linkki:
Uusi Runotorstai on käynnistynyt! KIITOS Sus': https://sushuokailee.blogspot.com/
Täältä pääsee lukemaan: https://fresh.inlinkz.com/party/52192f263b78444e918013d9a2d733ea
